Järistykset

Järistykset ovat maaperän tärinää, joka syntyy energian äkillisestä vapautumisesta kivilajien sisäisestä puristuksesta. Yleisin syy on tektonisten laattojen liikkeet, mutta mukaan voivat tulla myös vulkaaninen toiminta sekä ihmistoimet, kuten kaivostoiminta tai suurten rakennusprojektien aiheuttamat jännityksen muutokset. Järistykset voivat olla sekä pinnallisia että syvempiä ja niiden vaikutukset voivat olla paikallisia tai laajamittaisia.

Järistyksiä luokitellaan usein alkuperän sekä syvyyden mukaan. Tektoniset järistykset syntyvät laattojen liikkeiden seurauksena; tulivuorijäristykset liittyvät magman liikkeisiin; ihmistoiminnan aiheuttamat järistykset voivat johtua esimerkiksi kaivostoiminnasta. Syvyyden mukaan erotellaan pinnalliset (alle noin 70 kilometriä), keskipitkät ja syvälliset järistykset.

Järistykset havaitaan ja mitataan seismometrien avulla. Moment magnitude Mw kuvaa vapautunutta energiaa ja on nykyisin yleisimmässä käytössä, kun taas paikallinen magnitudi Ml on perinteisempi mitta. Tärinän voimakkuutta arvioidaan myös Modified Mercalli Intensity -asteikolla, joka kuvaa vaikutusta ihmisiin ja rakennuksiin.

Vaikutukset riippuvat tärinän voimasta, maaperäolosuhteista ja rakenteista. Ne voivat aiheuttaa rakennusten vaurioita, teiden ja siltojen vaurioitumista sekä maan pinnan halkeilua ja maanvirtauksia. Rannikolla suurten järistysten yhteydessä voi esiintyä tsunamien riskiä.

Maailmanlaajuisesti järistykset ovat yleisiä, mutta Suomessa järistykset ovat harvinaisia ja tyypillisesti pienikokoisia, eikä suuria vahinkoja useinkaan aiheudu.

Turvallisuus: rakennusten suunnittelussa ja varautumisessa noudatetaan seismiseen riskiin perustuvia ohjeita. Henkilöt voivat varautua pitämällä kotivaraston sekä harjoittelemalla toimintaohjeita kuten “laskeudu, suojaudu, pidä kiinni” järistyksen aikana.