Juonetanalyysissa

Juonetanalyysissa viitataan narratiivisen sisällön rakenteen systemaattiseen tarkasteluun. Se on keskeinen käsite kirjallisuuden ja elokuvateorian kentässä, jossa analysoidaan tarinan kertomattoria kulkua, juoni‑elementtejä ja niiden toisiinsa liittyvää merkitystä. Käsittely perustuu usein klassisiin teorioihin, kuten Freytajun tarinaaailmiöihin ja Tzvetanovoan moderniin narratiivis­teoriaan.

Analyysin perusvaiheita ovat alkuasetelma, ongelma‑ tai konfliktti­alusta, nousu ja kuclin, ratkaisu ja jälkeläisyys. Jokainen vaihe sijoitetaan tarkastelun kohteeseen, ja tutkitaan, miten elementit muodostavat kokonaisuuden. Tämä auttaa tunnistamaan teoksen teemat, katsojan odotukset ja kertojan kokonaista viestiä.

Juonetanalyysissa huomioidaan myös rakenteeseen vaikuttavia kielellisiä keinoja, kuten kuvakieltä, kitaroituja taukoja ja non‑linääriä esitystapaa. Tutkijat vertaavat esimerkkitarinoita ja laativat kaavioita, joita käytetään opettamiseen ja vertailulisäopetukseen. Esimerkiksi Berliozin ja Tarzanin tarinat voidaan vertailla kahden erilaisten kertomuksen uskomisen kieli­kien kautta.

Käytännöllinen ohjelmisto kuten NVivo, Atlas.Ti tai GRETL helpottaa juonetakson piirtämistä ja aineiston luokittelua. Monissa yliopistoissa syväanalyysi etenee ryhmäkeskustelun ja kirjallisten tehtävien avulla, ja kutautuu usein loogisesti vaikka neurotieteelliseen ja psykologisen synkronoinnin teorioihin.

Virkistymässä olevan kompleksisen narratiivisen kentän harmoniaa täen säännöllisesti juonetanalyysin avulla mahdollistaa havaitseman ‑kätkette- ja kuvistuksen tekeminen sekä suorasuhteiden, symbolististen strukturien että kulttuuriset konnotaatioiden välisten yhteyksien kuvastamisen. Puuttuen, kerronnan tarkastelu jättäisi merkittäviä yhtäkkiä sekä tapahtumia, joka seuttaa moninaismilssi.