Javaarkkitehtuurissa

Javaarkkitehtuurissa viitataan järjestelmien ja sovellusten rakenteisiin, jotka on rakennettu Java-kielellä ja Java-alustalla. Javaa käytetään sekä suljetuissa että avoimissa ympäristöissä, ja se tukee useita arkkitehtuurityylejä kuten kerros- ja palveluarkkitehtuureja, hexagonal- sekä tapahtumaohjattuja ratkaisuja sekä perinteisiä monoliitteja. Keskeinen piirre on JVM:n rooli, jonka avulla Java-koodi voidaan ajaa useilla alustoilla.

Java-ympäristön peruselementtejä ovat JVM, JRE ja JDK sekä classloader-arkkitehtuuri, jolla luokat ladataan ja linkitetään. Suoritusympäristö hallitsee muistia heap-alueella sekä stack-alueilla ja lisäksi on metaspace. Suorituskykyä ja latenssia parantavat Just-In-Time-kääntäminen sekä erilaiset hallintamallit, kuten GC-Algorithmit (esim. G1, ZGC), jotka valikoituvat käyttökohteen mukaan.

Modulaarisuus on muuttunut tärkeäksi osaksi Java-arkkitehtuuria: JPMS (Java Platform Module System) mahdollistaa sovellusten koon pienentämisen, riippuvuuksien hallinnan ja parempaa eristämistä. Useimmat Java-sovellukset rakentuvat kerroksina, palveluilla, tiedonhallinnalla ja rajapinnoilla; arkkitehtuurissa voidaan käyttää sekä REST- että gRPC-rajapintoja sekä viestinvälitystä tapahtuma- tai tilaustapahtumien hallintaan.

Non-funktionaaliset vaatimukset, kuten turvallisuus, skaalautuvuus, ylläpidettävyys ja observoitavuus, ohjaavat Java-arkkitehtuuria. Kontittaminen ja pilvi-ympäristöt (esim. Docker, Kubernetes) ovat yleisiä tapoja toteuttaa ja operoida Java-sovelluksia nykyaikaisissa tuotantoympäristöissä.