Jalankulkijan

Jalankulkijan on suomen kielen genetiivimuotoinen taivutusmuoto sanasta jalankulkija, jolla viitataan jalkaisin liikkuvaan henkilöön. Jalankulkija on liikennekäyttäjä, jonka asema liikenteessä on usein erityisen haavoittuva ja jonka oikeuksien sekä velvollisuuksien huomiointi vaikuttaa sekä turvallisuuteen että sujuvaan liikenteeseen. Termiä käytetään sekä arjessa että oikeudellisissa ja suunnittelullisissa yhteyksissä.

Rooli liikenteessä: Jalankulkija käyttää ensisijaisesti jalkakäytävää tai kevyen liikenteen väylää. Suojateillä ja liikennevalo-ohjauksella on keskeinen rooli: jalankulkijan ylitys tapahtuu sääntöjen mukaan, ja ajoneuvojen odotetaan antavan tilaa. Taajamissa kevyen liikenteen väylät ja suojatiet ovat yleisiä, kun taas ilman niitä jalankulkija noudattaa paikallisia määräyksiä. Jalankulkijan tulee varautua siihen, että ajoneuvot voivat muuttaa suuntaansa tai nopeuttaan.

Turvallisuus: Näkyvyys pimeällä, heijastin- ja kirkasväriset vaatteet, kuulokkeiden käytön rajoittaminen sekä ennakointi ja silmien kautta tapahtuva tarkkailu voivat vähentää onnettomuusriskejä. Jalankulkijan tulisi ylittää kadut valvottuihin paikkoihin ja välttää äkkinäisiä liikkeitä.

Infrastruktuuri ja suunnittelu: Kaupunkisuunnittelussa jalankulkijan tarpeet ovat keskeisiä. Kävelyteiden selkeys, riittävä suojatien pituus, lyhyet ylitykset ja kevyen liikenteen alueet parantavat turvallisuutta ja saavutettavuutta.

Kielitieteellinen käyttö: Jalankulkijan ja sen genetiivimuotoja käytetään puheessa ja kirjoituksessa kuvaamaan turvallisuutta, oikeuksia ja velvollisuuksia. Yleisiä ilmauksia ovat jalankulkijan turvallisuus, jalankulkijan oikeudet ja jalankulkijan velvollisuudet.