Jakelurajoitukset

Jakelurajoitukset ovat käytäntöjä, joilla tavaran tai palvelun toimittaja määrittelee, miten sitä voidaan myydä, minkä kanavien kautta, minne alueellisesti tai kenelle asiakkaalle. Ne sisältyvät usein jakelusopimuksiin ja lisenssisopimuksiin.

Tyypillisiä jakelurajoituksia ovat eksklusiivinen jakelu, jossa vähittäiskauppiaalle myönnetään yksinoikeus myydä tuotetta tietyn alueen sisällä; alueelliset rajoitukset, jotka kieltävät myynnin ulkopuolelle tietyllä markkina-alueella; valikoiva jakelu, jossa tuotteita saa tarjota vain valikoidulle myyjäverkostolle; sekä kytkykauppaan liittyvät käytännöt ja hintasääntöjen rajoitukset, kuten vähittäishintojen sidonta.

Jakelurajoitukset kuuluvat kilpailuoikeuden piiriin. EU:n kilpailulainsäädännössä vertikaaliset rajoitukset voivat olla osa vertikaalista sopimusta, jota sääntelee Vertical Block Exemption Regulation (VBER) tietyin ehdoin. Jos sopimus noudattaa blokkisiedäntöä ja kummankin osapuolen markkinaosuus pysyy rajoissa, rajoitukset voivat olla sallittuja; muuten ne voivat vaatia yksittäistä arviointia ja voivat rikkoa kilpailua. Suomen kilpailulainsäädäntö seuraa EU:n periaatteita ja valvoo käytäntöjen linjauksia.

Yritysten on arvioitava jakelurajoitusten vaikutukset kilpailuun, kuluttajien valinnanmahdollisuuksiin ja markkinoiden tehokkuuteen. Sopimusneuvotteluissa kannattaa hakea oikeudellista neuvontaa ja varmistaa, että rajoitukset ovat oikeudellisesti perusteltuja, selkeästi rajattuja ja ajan mittaan tarkistettavissa.

Lyhyesti: jakelurajoitukset voivat tukea markkinointi- ja laadunhallintastrategioita, mutta niitä on käytettävä harkiten ja asianmukaisen lainsäädännön puitteissa.