Järjestelmäoppia

Järjestelmäoppi, suomeksi myös systeemiteoria tai systeemioppi, on poikkitieteellinen lähestymistapa, joka tutkii järjestelmiä niiden yleisellä tasolla. Sen sijaan, että keskityttäisiin yksittäisiin osiin, järjestelmäoppi tarkastelee, kuinka osat vuorovaikuttavat keskenään ja muodostavat kokonaisuuksia, joilla on ominaisuuksia, joita yksittäisillä osilla ei ole. Järjestelmäoppi korostaa kokonaisuuden ymmärtämisen merkitystä, koska kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa.

Keskeisiä käsitteitä järjestelmäopissa ovat muun muassa raja, ympäristö, input, output, prosessi, palaute (feedback) ja homeostaasi. Järjestelmät voivat olla avoimia, jolloin ne vuorovaikuttavat ympäristönsä kanssa ja vaihtavat energiaa ja materiaa, tai suljettuja, jolloin ne ovat eristyksissä ympäristöstään. Palautejärjestelmät ovat erityisen tärkeitä, sillä ne mahdollistavat järjestelmän itseohjautuvuuden ja sopeutumiskyvyn.

Järjestelmäoppia sovelletaan monilla eri tieteenaloilla, kuten biologiassa, ekologiassa, psykologiassa, sosiologiassa, insinööritieteissä ja hallintotieteissä. Esimerkiksi biologiassa solua voidaan tarkastella järjestelmänä, jossa eri organellit toimivat yhdessä. Ekologiassa ekosysteemi on järjestelmä, jossa eliöt ja niiden ympäristö ovat vuorovaikutuksessa. Psykologiassa ihmismieltä voidaan nähdä monimutkaisena järjestelmänä. Tavoitteena on löytää yhteisiä periaatteita, jotka pätevät erilaisiin järjestelmiin riippumatta niiden spesifistä sisällöstä.