Jäännösklooripitoisuutta

Jäännösklooripitoisuus viittaa kloorin määrään, joka jää jäljelle desinfiointiprosessin jälkeen, erityisesti vesijohtovedessä tai uima-altaissa. Klooria lisätään veteen tappamaan haitallisia mikrobeja, kuten bakteereja ja viruksia, varmistaen sen turvallisuuden kulutukseen tai virkistyskäyttöön. Jäännöskloori toimii suojana, joka estää mikrobien uudelleenkasvua veden kuljetuksen tai varastoinnin aikana.

On olemassa kahdenlaista jäännösklooria: vapaa ja yhdistetty. Vapaa jäännöskloori on tehokkain desinfiointiaine, ja se on vapaasti saatavilla reagoimaan mikrobien kanssa. Yhdistetty jäännöskloori syntyy, kun kloori reagoi epäpuhtauksien, kuten ammoniakin, kanssa muodostaen kloramiineja. Vaikka kloramiinit ovat vähemmän tehokkaita desinfiointiaineita, ne tarjoavat pidempiaikaisen suojan ja ovat vähemmän alttiita haihtumiselle kuin vapaa kloori.

Jäännösklooripitoisuuden valvonta on tärkeää. Liian korkea pitoisuus voi aiheuttaa ärsytystä silmissä ja iholla sekä epämiellyttäviä hajuja ja makuja vedessä. Toisaalta liian alhainen pitoisuus ei tarjoa riittävää suojaa mikrobiologista pilaantumista vastaan. Vedenlaadun standardit määrittelevät hyväksyttävät jäännösklooripitoisuuden rajat. Testausmenetelmiä, kuten kolorimetriaa tai titrausta, käytetään jäännösklooripitoisuuden mittaamiseen.