Jäähdytysenergia

Jäähdytysenergia kuvaa energiaa, jota käytetään poistamaan tai siirtämään lämpöä tilasta, laitteesta tai prosessista jäähdyttävän järjestelmän kautta. Se liittyy sekä rakennusten sisätilojen että teollisten prosessien jäähdytykseen ja voi muodostaa merkittävän osan kokonaisenergiankulutuksesta.

Jäähdytysenergian tarve mitataan yleensä aikajaksoittain ja tulkitaan usein kilowattitunneissa (kWh) tai megawattitunneissa (MWh). Jäähdytysenergia on erillinen osa energiankulutuksesta, eikä se aina synny samasta lähteestä kuin lämmitysenergia. Tehokkaita järjestelmiä pyritään suunnittelemaan ja mittaamaan COP:n (coefficient of performance), EER:n (energy efficiency ratio) tai SEER:n avulla, jotka kuvaavat kuinka paljon jäähdytysenergiaa saadaan aikaan suhteessa käytettyyn sähköenergiaan.

Jäähdytysenergian hankintaan käytetään eri teknologioita, kuten ilmanjäähdytystä, vesijäähdytystä sekä lämpöpumppuihin perustuvia ratkaisuja. Prosessissa kylmäaine kiertää järjestelmässä ja siirtää lämpöä ulos tai tilalta toiseen paikkaan. Tehokkuus riippuu sekä laitteistosta että järjestelmän toiminnasta; COP-kertoimen lisäksi huomioidaan lattian- ja ilmanvaihdon hallinta sekä mahdolliset lämpöenergian takaisinottojärjestelmät.

Sektoreittain suurimpia jäähdytysenergian kuluttajia ovat rakennukset (toimistot, asunnot), teollisuus ja tietotekniikkakeskukset. Tekijöitä, jotka vaikuttavat kulutukseen, ovat rakennuksen eristys, ilmanvaihto, käytön määrä sekä järjestelmien kunnossapito ja modernisointi. Jäähdytysenergian hallinta tähtää energiatehokkuuden parantamiseen, kustannusten vähentämiseen ja ympäristövaikutusten pienentämiseen.