jäähdytysenergiaa

Jäähdytysenergiaa tarkoittaa energian tarvetta jäähdytysjärjestelmien toimintaan, jotta tilat tai prosessit pysyvät halutussa lämpötilassa. Se kattaa sekä sähköisen energian, jota jäähdytys- ja ilmastointivälineet käyttävät (kompressorit, puhaltimet, veden jäähdytys, pumput), että mahdollisesti keskitetyn jäähdytysverkon kautta tuotetun energian, kotitalouksien tai teollisuuden käyttöön suunnatun energian. Jäähdytysenergia mitataan yleensä kilowattitunnin (kWh) tai tehoreservin (kW) perusteella sekä vuodessa kulutetun energian määrän että hetkellisen jäähdytystehon mukaan.

Alempi tilannekuva: jäähdytysenergia esiintyy rakennusten kuten asuin-, toimisto- ja kaupallisissa tiloissa, sekä teollisissa prosesseissa ja datakeskuksissa. Tarve riippuu sisäisestä lämpökuormasta, ulkoilman lämpötilasta sekä energiatehokkuudesta ja jäähdytysmenetelmistä. Jäähdytysenergiaa voi olla esimerkiksi uusiutuvilla lähteillä tuotettuna tai perinteisellä sähköllä; kustannukset ja ympäristövaikutukset riippuvat käytetystä teknologiaratkaisusta.

Tehokkuuden mittarit ja laskenta: jäähdytyksessä keskeisiä käsitteitä ovat COP (coefficient of performance), joka kuvaa jäähdön hyötytehon ja sähköenergian tarvetta suhteessa toisiinsa. Korkea COP tarkoittaa pienempää sähköenergiaa tuottaakseen saman jäähdytystehon. Yksiköitä käytetään myös SEER tai EER, jotka kuvaavat tehon vaihtelua tilapäisesti ja vuodenaikaisesti. Yksinkertainen laskentamalli on E = Q / COP, jossa E on energian tarve, Q jäähdytysteho ja COP hyötykertoimena.

Säästömahdollisuudet: energiatehokkuutta parannetaan rakennus- ja ilmastointisuunnittelulla, paremmalla eristyksellä, auringon lämmöntuottoa vähentävillä ratkaisuilla sekä älykkäällä ohjauksella ja lämpövarastoilla. Tehokkaammat laitteet, kuten korkean COPin ja SEERin laitteet, sekä mahdollinen kaukolämpö-/jäähdytysjuhkaus voivat pienentää jäähdytysenergian kokonaiskustannuksia ja ympäristökuormitusta. Lisäksi järjestelmien optimointi ja huolto pidentävät laitteiden käyttöikää.