Itsetietoisuutta

Itsetietoisuus tarkoittaa yksilön tietoisuutta omasta minästään: omista ajatuksista, tunteista, arvoista, motivaatiosta ja identiteetistä. Se jaetaan usein yksityiseen itsetietoisuuteen, joka kohdistuu sisäisiin tiloihin ja prosesseihin, sekä julkiseen itsetietoisuuteen, eli siihen, miten muut näkevät ja arvioivat meidät. Itsetietoisuus yhdistää kognitiivisen ilmiön (metakognition) ja psykologisen käsityksen omasta minänsä.

Termi juontuu sanoista 'itse' ja 'tietoisuus' ja vastaa englannin sanaa self-awareness. Filosofiassa ja psykologiassa sitä tarkastellaan eri näkökulmista: sen kehitystä, ilmentymää ja kulttuurisia sekä yleisiä vaikutuksia.

Kehitys: itsetietoisuus kehittyy varhaisessa lapsuudessa. Yksilön sisäisen ja ulkoisen itsetietoisuuden rajoja sekä metakognitionin suhdetta pohditaan laajasti. Mindfulness- ja reflektiivinen harjoittelu voivat lisätä itsetietoisuutta ja säätelemisen taitoja.

Mittauksessa käytetään sekä laboratorio- että havaintomenetelmiä: ihmisillä itsearviointikyselyjä, tehtäviä, ja tutkimuksissa kuvataan itsetietoisuuden, tunteiden ja päätöksenteon yhteyksiä. Eläin tutkimuksissa peilitesti (rouge-testi) on yksi osoittamisen keino; kiistanalaisuutta on ilmennyt erityisesti siitä, mitä itsetietoisuus eläimillä tarkoittaa ja miten sitä tulkitaan.

Itsetietoisuudella on yhteyksiä emotionaaliseen säätelyyn, empatian ja moraaliseen kehitykseen. Mindfulness ja itsetutkiskelu voivat tukea hyvinvointia sekä päätöksentekoa, mutta kulttuuriset erot sekä mittausmenetelmien rajoitukset asettavat haasteita tulkinnalle.