Itsepuolustus

Itsepuolustus tarkoittaa yksilön toimia, joilla suojataan itsensä tai toista väkivallalta tai välittömältä uhalta. Toimenpiteet voivat sisältää rajoitettua voiman käyttöä ja muita keinoja, joiden tarkoituksena on poistaa uhka ja turvata turvallisuus. Itsepuolustus syntyy tilanteessa, jossa uhka on välitön ja väkivaltaisen tapahtuman estäminen on välttämätöntä sekä suhteellisuuden periaatteen mukainen.

Oikeudellinen kehys Suomessa: itsepuolustus on rikosoikeudellinen puolustuskeino. Sen hyväksyttävyys edellyttää, että uhka on välitön, käytetty voima on välttämätöntä ja suhteellista kyseiseen uhkaan nähden. Toimenpiteiden on pysyttävä tilanteen tarpeen rajoissa; liiallinen väkivalta voi johtaa vastuuseen. Itsepuolustus päättyy, kun uhka on poistunut.

Käytännön harkinnassa arvioidaan uhan vakavuus, uhan ilmenemisen pelote, vaihtoehtojen olemassaolo ja käytetyn voiman suhteellisuus. Tilanteen jälkikäteinen arviointi ei saa muuttaa koettua uhkaa jälkikäteen, vaan oikeutus perustuu siihen, miltä tilanne näyttäytyi hetkeä aiemmin. Itsepuolustusperusteena arvioidaan tapauskohtaisesti.

On tärkeää muistaa, ettei itsepuolustus ole lupa käyttää väkivaltaa kostoksi tai ennalta suunnitellulle väkivallalle. Itsepuolustukseen sekä siihen liittyvään turvallisuuskoulutukseen voi panostaa turvallisuuden parantamiseksi, mutta ne eivät automaattisesti oikeuta liiallista väkivaltaa. Jos tilanne on epäselvä, on suositeltavaa hakeutua oikeudellisen neuvonnan piiriin.