Itsepuolustuksen

Itsepuolustus tarkoittaa toimia, joilla yksilö suojaa itseään tai toista väkivallalta, uhkalta tai muulta välittömältä vahingolta. Se voi sisältää sekä fyysisiä torjuntakeinoja että ei-fyysisiä keinoja, kuten etäisyyden ottamisen, paon ja avun hakemisen. Itsepuolustus kuuluu olennaisena osana turvallisuuden ylläpitämiseen ja tilanteen hallintaan.

Lainsäädäntö ja oikeudellinen peruste Suomessa itsepuolustus on oikeudellinen puolustuskeino rikosoikeudessa. Sitä voidaan käyttää, kun hyökkäys on välitön ja lainvastainen, ja käytetty voima on välttämätöntä sekä suhteellista uhan torjumiseksi. Voiman käytön tulee loputtua heti, kun uhka on torjuttu tai tilanne on eikä tarvetta edelleen. Itsepuolustusta voidaan soveltaa myös toisen puolustamiseen tilanteissa, joissa toinen henkilön turvallisuus on vaarassa. Liiallista tai ennakoivaa väkivaltaa tulee välttää, ja oikeudelliset seuraamukset voivat kohdistua käytetyn voiman suuruuteen ja tarpeellisuuteen.

Rajoitteet ja käytännön huomioita Itsepuolustus ei ole oikeus käyttää mitä tahansa väkivaltaa; sen on perustuttava välittömään uhkaan, oltava tarpeellinen ja suhteellinen suhteessa uhkaan. Sillä ei anneta vapaata kulkua pahentaa tilannetta tai aiheuttaa tarpeetonta vakavaa vahinkoa.

Koulutus ja valmennus itsepuolustuksessa painottuvat tilanteen- sekä riskitilanteiden tunnistamiseen, de-eskalaatioon, pakenemiseen ja hallittuun voimankäyttöön. Monipuolinen koulutus yhdistää tilanne­tuntemuksen, kroppaan kuuluvat liikkeet ja oikeudelliset näkökulmat, korostaen vastuullisuutta ja turvallisuutta.