Itsejärjestäytyminen

Itsejärjestäytyminen, suomeksi myös autonominen järjestäytyminen tai spontaani järjestäytyminen, on ilmiö, jossa monimutkainen järjestelmä muodostaa itseään ilman ulkoista ohjausta tai keskitettyä kontrollia. Järjestelmä koostuu tyypillisesti suuresta määrästä yksinkertaisia osia, jotka noudattavat yksinkertaisia paikallisia sääntöjä. Näiden paikallisten vuorovaikutusten seurauksena syntyy makroskooppisella tasolla koherenttia ja monimutkaista käyttäytymistä.

Itsejärjestäytymistä esiintyy luonnossa monilla eri tasoilla. Esimerkiksi lintuparvet, kalaparvet ja muurahaispesät ovat tunnettuja itsejärjestäytyviä systeemejä. Yksittäiset linnut, kalat tai muurahaiset seuraavat yksinkertaisia sääntöjä, kuten pysyvät lähellä naapureitaan ja välttävät törmäyksiä, mutta yhdessä ne muodostavat organisoituja ja tehokkaita ryhmäliikkeitä. Myös fysiikassa itsejärjestäytymistä havaitaan esimerkiksi kiteiden muodostumisessa ja nestekiteiden käyttäytymisessä.

Sosiaalisten ja taloudellisten järjestelmien yhteydessä itsejärjestäytymisellä tarkoitetaan sitä, että yhteiskunnallinen tai taloudellinen järjestys syntyy yksilöiden tai ryhmien välisten vapaiden vuorovaikutusten kautta sen sijaan, että sitä suunniteltaisiin tai johdettaisiin keskitetysti. Esimerkiksi markkinatalous on usein esimerkki itsejärjestäytyvästä systeemi, jossa ostajien ja myyjien yksilölliset päätökset johtavat hintojen ja tuotannon muodostumiseen. Myös internetin toiminta perustuu suurelta osin itsejärjestäytyviin periaatteisiin.

Itsejärjestäytyminen eroaa ulkoisesta ohjauksesta siten, että järjestelmän dynamiikka nousee sen osien sisäisistä vuorovaikutuksista. Se on keskeinen käsite monissa tieteenaloissa, kuten fysiikassa, biologiassa, tietojenkäsittelytieteessä ja yhteiskuntatieteissä, auttaen selittämään monimutkaisten ilmiöiden syntyä ja kehitystä.