Itsearviointikyselyin

Itsearviointikyselyin ovat strukturoituja kyselyjä, joiden avulla vastaajat arvioivat omia taitojaan, tietojaan, asenteitaan tai edistymistään. Kyselyt voivat sisältää erilaisia itemityyppejä, kuten Likert-asteikkoja, tarkistuslistoja ja avoimia kysymyksiä, ja ne voivat mitata esimerkiksi osaamisen tasoa, itseluottamusta tai oppimistavoitteiden saavuttamista.

Käyttökohteet ovat moninaiset. Ne ovat yleisiä koulutuksessa, työelämässä ja organisaatioiden kehittämisessä, sekä terveydenhuollossa potilaiden tai asiakkaiden itseraportoitujen tulosten mittaamisessa. Itsearviointikyselyitä voidaan käyttää sekä muovauksen (formatiivinen) palautteen antamiseen että summatiiviseen arviointiin, ohjelmien ja interventioiden vaikutusten seurantaan sekä tutkimuskäyttöön.

Suunnittelussa korostuvat selkeät, lisättävissä mittareita hyödyntävät kysymyksenrakenteet. Kysymyksissä voidaan käyttää standardoituja asteikkoja sekä mahdollistaa avoimet vastaukset. Kyselyt voivat olla digitaalisia tai paperisia ja ne voivat olla anonyymejä tai yhdistettyjä henkilötietoihin. Hyvä käytäntö sisältää mittareiden validointia ja luotettavuuden varmistamista sekä kysymysten huolellista sanamuotoa ja läpinäkyvää tarkoitusta.

Edut ja rajoitukset tulisi huomioida. Itsearviointikyselyin mahdollistavat laajan datan keräämisen ja itsereflektion edistämisen sekä kustannustehokkuuden ja suuren kattavuuden. Rajoituksina ovat muun muassa biasit, kuten sosiaalinen halukkuus tai oman suorituksen yli- tai aliarviointi, sekä ne, jotka voivat tarjota vain subjektiivista näyttää. Tietosuoja ja eettiset näkökulmat ovat olennaisia: keräystä on perusteltava, ja tulokset on käsiteltävä luottamuksellisesti.

Itsearviointikyselyin voivat tukea oppimisen ja osaamisen kehittämistä sekä ohjelmien vaikuttavuuden arviointia, kun ne suunnitellaan huolellisesti ja käytetään osana triangulaatiota muiden mittareiden kanssa.