Itsearvioinnin

Itsearviointi on prosessi, jossa yksilö tai organisaatio arvioi itse omia tavoitteitaan, toimintaansa, osaamistaan ja tuloksiaan. Prosessi kuuluu usein reflektiiviseen käytäntöön ja laadunvarmistukseen eri aloilla, kuten koulutuksessa, työpaikoilla ja julkisessa hallinnossa.

Itsearviointi on laajasti käytössä sekä oppimis- ja ammatillisessa kehittämisessä että laadunvarmistuksessa. Koulutuksessa se tukee oppimista ja itseohjautuvaa kehittymistä, kun taas työpaikoilla ja organisaatioissa se voi toimia osana suorituksen kehittämistä, osaamisen kartoitusta sekä kehittämis- ja koulutussuunnitelmia. Menetelmät vaihtelevat kyselyistä, itsearviointilomakkeista ja reflektointikirjoituksista portfoliosiin sekä tulostietojen ja tavoitteiden vertailuun.

Tavallisia keinoja ovat sekä määrälliset että kvalitatiiviset aineistot: itsearviointikriteerien asettaminen, tavoitteiden ja tulosten vertaaminen, sekä omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden kirjaaminen. Prosessi voi sisältää sekä suunnittelun että tulosten tulkinnan sekä toiminta- tai kehityssuunnitelman laatimisen ja seurantaa.

Hyödyt ovat muun muassa parempi itsetuntemus, omien kehitystarpeiden tunnistaminen sekä lisääntynyt vastuunotto omasta oppimisesta tai työstä. Haasteita ovat havaittavissa bias, sosiaalinen halukkuus tai liiallinen myötäileminen, sekä mahdollinen ristiriita ulkoisten standardien ja sisäisen arvioinnin välillä. Tehokas käytäntö vaatii selkeät kriteerit, ohjausta sekä läpinäkyvää palautesykliä, joka yhdistää itsearvioinnin ulkoiseen arviointiin ja kehittämistoimenpiteisiin.