Isäntäfaktorit

Isäntäfaktorit ovat isäntäorganismin ominaisuuksia, jotka vaikuttavat infektion todennäköisyyteen, taudin kulkuun sekä tartunnan leviämiseen. Ne muodostavat infektioprosessin tärkeän kontrastin patogeenien tekijöille ja kuvaavat, miten yksilön biology ja fysiologia muovaavat sairauden riskejä ja kehitystä.

Isäntäfaktorit voidaan jakaa useisiin pääryhmiin. Geneettiset tekijät tarkoittavat perinnöllisiä polymorfismeja ja reseptoreiden ilmentymistä, jotka voivat muuttaa patogeenien kiinnittymistä ja kudosvalikoitumista. Immunologiset tekijät sisältävät iän, immuunijärjestelmän tilan (esimerkiksi immunosuppressiota tai immunivastetta), sekä aiemmat infektiot ja immuunimuistin vaikutukset. Fysiologiset ja hormonaaliset tekijät koostuvat esimerkiksi iästä, sukupuolesta, raskaudesta, mahalaukun happamuudesta sekä ravitsemustilasta. Ympäristö- ja käyttäytymistekijöillä, kuten tupakoinnilla, alkoholin käytöllä, unella ja elinympäristön asuinolosuhteilla, on myös vaikutusta isäntäfaktoreihin liittyyviä riskejä. Mikrobiomi sekä limakalvojen eheys ja toiminta ovat lisäksi keskeisiä isäntäfaktoreita, jotka voivat estää tai edistää infektiota.

Esimerkkejä: ihmisillä olevan CCR5-reseptorin puhkeama mutaatio (CCR5-Δ32) antaa joillekin yksilöille osittaisen suojan HIV-Infektiolta; HLA-tyyppien vaihtelu liittyy erilaiseen infektiotodennäköisyyteen ja taudin kulkuun. Ravintoaineiden, kuten rautavarastojen, ja mikrobiomin koostumuksen muutokset voivat vaikuttaa bakteeri- ja virustartuntojen dynamiikkaan. Isäntäfaktoreita huomioidaan tutkimuksessa riskien arvioinnissa, rokotteiden ja hoidollisten strategioiden kehittämisessä sekä yksilöllistetyn lääketieteen sovelluksissa.

Isäntäfaktorit ovat vuorovaikutuksessa yleisten patogeenien tekijöiden kanssa, ja ne määrittävät usein infektion lopullisen tuloksen.