Iskukestävyyttä

Iskukestävyys on materiaalin kykyä kestää äkillistä ja suurta kuormitusta ilman murtumista tai epäsuoraa toiminnan menetystä. Se liittyy sekä materiaalin sitkeyteen että kykyyn sietää iskuenergiaa, mutta ei yksin määritä bulkusta tai lujuutta. Iskukestävyys on erityisen tärkeä ominaisuus tilanteissa, joissa rakenteeseen kohdistuu nopea tai epäyhtenäinen kuormitus.

Mittaaminen ja standardit. Iskukestävyys mitataan usein viisteen kanssa tehdyillä iskukokeilla, yleisimmin Charpy- ja Izod -testeillä. Näytteet ovat yleensä viistettyjä, ja kokeessa mitataan absorboitua energiaa (joul) sekä joskus iskukestävyys- tai iskunkestävyyssuhteita, kuten energia jaettuna kanttinalueella (J/m2). Tulokset voivat riippua testilämpötilasta, materiaalin lämpötilan herkkyydestä sekä nopeudesta. Kansainväliset standardit ISO-, EN- ja ASTM-sarjoja ohjaavat näitä kokeita ja tulkintoja.

Tekijät, jotka vaikuttavat iskukestävyyteen. Ominaisuuteen vaikuttavat materiaali, koostumus, mikrorakenne ja mahdolliset viat tai hitsaussaumat, sekä lämpökäsittelyt ja ikääntyminen. Lämpötila ja kuormitusnopeus ovat erityisen merkittäviä: joissakin materiaaleissa iskukestävyys heikkenee kovenemisesta tai pakkasesta.

Sovellukset ja tulkinta. Iskukestävyys on keskeinen parametri turvallisuudessa ja pitkäikäisyydessä erityisesti rakennusteollisuudessa, auto- ja ilmailuvalmistuksessa sekä pakkaus- ja suojatuotteissa. Tuloksia tulkitaan kontekstissa, sillä ne eivät aina ennusta kaikkia todellisia käyttöolosuhteita; suunnittelussa käytetään usein varjostus- tai marginaarityökaluja lisäksi other lujuus- ja kestävyysarvioita.