Ioniyhteydessä

Ioniyhteydessä tarkoitetaan kemiallista sidettä, joka muodostuu elektronin siirtymisestä yhdeltä atomilta toiselle. Siirron jälkeen syntyy positiivisesti varattu kationi ja negatiivisesti varattu anion, joiden välinen sähköinen vetovoima pitää ionit kiinni toisissaan. Tällainen sidottu rakenne syntyy tyypillisesti metallin ja epämetallin välillä, jolloin metallin elektronit luovutetaan epämetallille.

Ioniyhdisteet muodostavat kiteisiä rakenteita, joissa toistuvat ionit asettuvat säännölliseen kolmiulotteiseen verkkoon. Tämä rakenne luo suuria kiteenergian arvoja, mikä näkyy korkeina sulamis- ja kiehumislämpötiloina sekä usein alhaisempana muovisena kimmoisuutena. Kiinteässä tilassa ioniyhdisteet eivät johda sähköä, koska ionit ovat kiinnittyneinä paikoilleen. Kun yhdiste sulatetaan tai liuotetaan veteen, ionit vapautuvat liikkuviksi ja aineesta tulee johtava sähkövirta.

Ioniyhteyden muodostumiseen vaikuttavat ionien viritykset ja koko: suurempi varaus ja pienemmät ionin säteet lisäävät lattice-energiaa ja vahvistavat sidosta. Lämpötilan ja vesiliuosten vaikutus voi murtua lattice-energiaa, jolloin ionit erottuvat ja liuenneena ne johtavat sähköä.

Esimerkkejä ioniyhdisteistä ovat natriumkloridi (NaCl) ja magnesiumoksidi (MgO). Ioniyhteyksiä pidetään tärkeinä sekä teollisuuden että biokemiallisen kontekstin kannalta, sillä ne muodostavat suoloja, elektrolyyttejä ja monia käyttökelpoisia materiaaleja.