epämetallille

Epämetallit ovat kemiallisten alkuaineiden ryhmä, joka eroaa metallien ominaisuuksiltaan. Ryhmään kuuluvat muun muassa vety (H), hiili (C), typen (N), happi (O), fosfori (P), rikki (S) sekä seleeni (Se). Lisäksi halogeenit ja jalokaasut kuuluvat epämetallien piiriin. Epämetallit sijaitsevat pääosin periodiikkaan oikealla ja yläosassa, ja niillä on yleisesti korkea elektronegatiivisuus sekä alhainen ionisoitumisenergia verrattuna metalleihin. Useimmat epämetallit johtavat sähköä huonosti ja muodostavat pääasiassa kovalentteja sidoksia.

Fyysiset ominaisuudet: epämetallit esiintyvät olomuodoissaan kaasumaisina tai kiinteinä, ja niillä on usein alhaiset sulamis- ja kiehumispisteet verrattuna moniin metalleihin. Poikkeuksia ovat esimerkiksi timantti, joka on kiinteä hiili erittäin kovaa rakennetta, sekä grafiitti, joka johtaa sähköä.

Kemialliset ominaisuudet: epämetallit muodostavat pääasiassa kovalenttisia sidoksia. Ne reagoivat usein muiden epämetallien tai metallien kanssa ja muodostavat muun muassa oksideja sekä happamia yhdisteitä. Halogeenit ovat erittäin reaktiivisia, kun taas jalokaasut ovat yleisesti inertteja.

Käyttökohteet ja merkitys: epämetallit ovat elämälle välttämättömiä ja niillä on lukuisia käyttötarkoituksia teollisuudessa sekä luonnossa. Happi ja typpi ovat välttämättömiä biosynteesille ja hengitykselle, hiili muodostaa suurimman osan orgaanisista yhdisteistä sekä polttoaineista, ja halogeenit sekä jalokaasut löytävät käyttökohteita esimerkiksi desinfioinnissa, eristeissä ja valaistuksessa.

---