Ionisointienergia

Ionisointienergia on minimaalinen energiamäärä, joka tarvitaan yhden elektronin poistamiseksi kaasumaisessa olomuodossa olevasta atomin tai molekyylin orbitaalista. Se on siis energian tarve, joka saadaan vapautettua atomin tai molekyylin ionisoitumisessa. Ilmiötä kuvataan yleensä yksiköissä kilojoulea per mooli (kJ/mol).

Ensimmäinen ionisointienergia on pienin kulutettava energiamäärä, joka tarvitaan yhden elektronin poistamiseksi neutraalista atomista. Seuraavat ionisointienergiat (toinen, kolmas jne.) kuvaavat yhden elektronin poistamista jo ionisoituneesta atomista, ja ne ovat aina suurempia kuin edelliset, koska poistettava elektroni on lähempänä positiivisesti varautunutta ydintä. Ionisointienergia kasvaa, kun ydinvaraus kasvaa tai kun atomin koko pienenee. Ryhmän sisällä ionisointienergia pienenee alaspäin mentäessä, koska uloimmat elektronit ovat kauempana ytimestä ja niitä suojaa paremmin sisemmät elektronit. Jaksossa ionisointienergia kasvaa vasemmalta oikealle, kun ydinvaraus kasvaa ja atomikoko pienenee.

Poikkeuksia ionisointienergian jaksollisessa laissa esiintyy jalokaasujen ja alkalimetallien kohdalla, joilla on erityisen stabiilit elektronikuoret. Ionisointienergian suuruus vaikuttaa alkuaineiden kemiallisiin ominaisuuksiin ja reaktiivisuuteen.