Ionisaatiohälyttimet

Ionisaatiohälyttimet on eräs savuntunnistinteknologian tyyppi. Ne hyödyntävät pientä määrää radioaktiivista materiaalia, yleensä amerisium-241:tä, ionisoimaan ilmaa kahden elektrodin välissä. Tämä ionisaatio luo heikon sähkövirran. Kun savuhiukkasia joutuu kammioon, ne tarttuvat ionihiukkasiin ja vähentävät sähkövirtaa. Tunnistin havaitsee tämän muutoksen ja laukaisee hälytyksen.

Ionisaatiohälyttimet ovat tehokkaita havaitsemaan pieniä, nopeasti palavia savuhiukkasia, jotka usein liittyvät avoliekkeihin. Ne reagoivat yleensä nopeammin tällaisiin palotyyppeihin kuin valopohjaiset (optiset) hälyttimet. Hälyttimen toimintaperiaate perustuu sähköisen tasapainon häiriintymiseen. Radioaktiivinen lähde luo jatkuvasti positiivisia ja negatiivisia ioneja, jotka kuljettavat sähköä kahden levyn välillä muodostaen pienen virran. Savuhiukkaset rikkovat tätä virtaa.

Vaikka ionisaatiohälyttimet ovat olleet pitkään käytössä ja edullisia valmistaa, niihin liittyy myös haittapuolia. Ne voivat olla alttiita vääriä hälytyksiä aiheuttaville tekijöille, kuten voimakkaille ilmavirroille, keittiöhöyryille ja hyönteisille. Lisäksi radioaktiivisen materiaalin käyttö herättää joskus huolta, vaikka käytetty määrä onkin hyvin pieni ja turvallinen normaaleissa olosuhteissa. Hälyttimien herkkyys voi myös heikentyä ajan myötä, ja ne vaativat säännöllistä puhdistusta ja testausta. Nykyään ionisaatiohälyttimien rinnalle on tullut yhä suositummiksi optisia ja yhdistelmäsavuntunnistimia.