Invasiivsetele

Invasiivsetele on termi, jonka käyttö ei ole vakiintunut suomen kielessä. Se saattaa olla kirjoitusvirhe tai ei-standardi ilmaisutapa, ja yleisimmin käytetyt ilmaukset ovat invasiiviset lajit tai invasiiviset eliöt. Mikäli termiä käytetään, se todennäköisesti viittaa organismeihin, jotka leviävät vieraasta ympäristöstään ja aiheuttavat ekologista tai taloudellista haittaa.

Invasiiviset lajit ovat alunperin sopeutuneita elinympäristöihinsä, mutta niiden leviäminen uuteen ekosysteemiin voi johtaa alkuperäisen lajin vähenemiseen tai poistumiseen. Ne voivat vallata tilaa, kilpailla ravinnosta, muuttaa elinympäristön rakennetta tai levittää tauteja. Kehitys- ja ilmastonmuutostekijät sekä ihmisen toiminta, kuten kauppaan ja liikenteeseen liittyvät reitit, helpottavat niiden leviäjää.

Vaikutukset voivat olla moninaisia: ekologisia—ekosysteemien rakenteen muutokset ja haitalliset vuorovaikutussuhteet; taloudellisia—maatalous, kalastus, infrastruktuuri sekä energiantuotanto voivat kärsiä; sosiaalisia—terveysriskit ja virkistysarvojen heikkeneminen. Ennakoiva väärinkäyttö, valtion ja alueiden säädökset sekä yhteisön tietoisuuden lisääminen ovat keskeisiä hallintakeinoja.

Hallintakeinot painottavat ennaltaehkäisyä, varhaista havaitsemista ja nopeaa reagointia. Tämä sisältää rajat ylittävän seurannan, eristämisen, torjunnan sekä mahdollisesti biologisia ja mekaanisia kontrollimenetelmiä. Kansainvälinen yhteistyö sekä julkinen neuvonta auttavat ehkäisemään uusien invasiivisten lajien pääsyä herkkien ekosysteemien luo.

Esimerkkejä yleisistä invasiivisista lajeista ovat esimerkiksi zebra-musseelit, kasvit kuten jättipalsami sekä tuhoeläimet, kuten sika. Eri alueilla esiintyy myös omia paikallisia tapauksia, joiden hallinta on osa luonnonvara- ja maatalouspolitiikkaa.