Interkytkennöistä

Interkytkennöistä on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan järjestelmän osien välisiä yhteyksiä ja rajapintoja. Se kattaa sekä fyysiset liitännät ja kaapeloinnin että loogiset yhteydet, kuten protokollat ja sovellusrajapinnat. Hyvin toteutetut interkytkennät mahdollistavat tiedon, energian tai signaalin siirron osien välillä sekä tukevat järjestelmän toimivuutta, laajennettavuutta ja luotettavuutta.

Fyysiset interkytkennät voivat olla kaapeliyhteyksiä, liittimiä ja kytkentöjä sekä optisia tai sähköisiä yhteyksiä. Loogiset interkytkennät tarkoittavat rajapintoja, kuten standardoituja protokollia, API-rajapintoja ja tietoviennin muotoja. Interkytkennät voivat olla point-to-point tai monipisteisiä verkko- tai järjestelmäarkkitehtuureja.

Suunnittelussa korostuvat yhteensopivuus, turvallisuus, suorituskyky ja luotettavuus. Keskeisiä tekijöitä ovat standardien noudattaminen, virheenkorjaus ja viestintä, häiriönsieto, maadoitus sekä EMI- ja paloturvallisuus. Kunnossapito, päivitykset ja dokumentointi ovat olennaisia pitkäikäisissä järjestelmissä.

Käyttökonteissa interkytkenöitä hyödynnetään esimerkiksi elektroniikassa laitteen sisäisessä ja laajemmassa verkossa, teollisuusautomaation ohjauksessa, tietoverkoissa sekä energianjakelussa mittaus- ja ohjausrajapintoina. Datakeskuksissa ne määrittelevät verkkosegmenttien ja palvelujen välistat yhteydet.

Alakohtaisia standardeja ja suosituksia ovat sekä kansainväliset kuin kansalliset standardit (esim. IEC/IEEE/ISO -perheet, ITU-T, sekä liitäntä- ja protokollastandardit). Hyvä interkytkentäarkkitehtuuri helpottaa integrointia, päivityksiä ja järjestelmän turvallista toimintaa.