Interferenssikorjausmenetelmät

Interferenssikorjausmenetelmät, eli interference cancellation techniques, viittaavat joukkoon signaalinkäsittelymenetelmiä, joiden tavoitteena on poistaa tai vähentää ei-toivottuja signaaleja, jotka ovat tunkeutuneet hyödylliseen signaaliin. Tämä interferenssi voi olla peräisin monista lähteistä, kuten muista langattomista viestintäjärjestelmistä, sähkömagneettisista häiriöistä tai jopa samasta järjestelmästä kumpuavista heijastuksista.

Yleisiä interferenssikorjausmenetelmiä ovat aktiivinen interferenssin vaimennus (active interference cancellation) ja passiivinen interferenssin vaimennus (passive interference cancellation). Aktiiviset menetelmät perustuvat siihen, että tunnistetaan interferenssisignaali ja luodaan sen vastainen signaali, joka summataan alkuperäiseen signaaliin. Tällöin interferenssi kumoutuu tai vaimenee merkittävästi. Tämä vaatii yleensä adaptiivisia suodattimia, jotka oppivat jatkuvasti interferenssin ominaisuuksia ja säätävät vastasignaalia sen mukaisesti.

Passiiviset menetelmät puolestaan pyrkivät estämään interferenssin pääsyn hyödyllisen signaalin kulkureitille fyysisten tai signaalinkäsittelytekniikoiden avulla. Tällöin voidaan käyttää esimerkiksi suodattimia, jotka poistavat tietyillä taajuuksilla esiintyvän interferenssin. Toinen esimerkki on suuntalogiikka, jossa antennijärjestelyt ja signaalinkäsittely pyrkivät vahvistamaan hyödyllistä signaalia ja vaimentamaan siihen kohdistuvaa interferenssiä.

Interferenssikorjausmenetelmiä käytetään laajasti eri sovelluksissa, kuten langattomissa verkoissa, tutkajärjestelmissä, äänentoistossa ja lääketieteellisissä laitteissa, parantamaan signaalin laatua ja luotettavuutta. Tehokas interferenssinhallinta on kriittistä suorituskyvyn kannalta tilanteissa, joissa signaali-kohinasuhde on alhainen tai useita lähettimiä toimii samalla alueella.