Inkontinenssin

Inkontinenssin tarkoittaa tahatonta virtsan tai ulosteen pidätyskyvyn heikkenemistä. Termi kattaa eri ilmenemismuodot, yleisimmin virtsainkontinenssin, jota jaotellaan stressi- (ponnistukseen liittyvä), urge- (kiire) ja sekamuotoiseksi sekä ylivuotoinkontinenssiksi. Ulosteeninkontinenssi on harvinaisempi mutta voi olla sosiaalisesti erityisen raskas.

Syyt ovat moninaisia: iän myötä kudosten elastisuus heikkenee, synnytykset ja hormonimuutokset, eturauhasleikkaukset, neurologiset sairaudet (esim. MS, Parkinson), lääkkeet ja virtsatieinfektiot voivat altistaa. Taustalla voi olla myös rakon toimintahäiriöitä tai lantionpohjan lihasten heikkoutta.

Diagnoosi perustuu oirekuvaukseen, lääkitysten ja sairauksien selvittelyyn, fyysiseen tutkimukseen sekä tarvittaessa virtsanäytteisiin, virtsaamispäiväkirjaan ja urodynaamisiin tutkimuksiin.

Hoito räätälöidään syyn ja oireiden mukaan. Ensisijaisia keinoja ovat elämäntapamuutokset, nesteiden ja kofeiinin säätely, lantionpohjan harjoitukset (Kegelin harjoitukset) ja rakon koulutus. Lääkkeitä, kuten antimuskarineja ja beta-3-agonisteja, käytetään tiettyihin oireisiin. Lisäksi tarjotaan laitteita (pessaarit, proteesit), neuromodulaatiota ja kirurgisia toimenpiteitä (esim. tukisiteet, keinotekoinen virtsasuljin) vaikeammissa tapauksissa.

Inkontinenssi vaikuttaa elämänlaatuun ja voi aiheuttaa sosiaalista eristäytymistä, mutta apua on saatavilla. Lääkärin arvio suositellaan, kun oireet haittaavat arkea tai alkavat äkillisesti.