Initialisointi

Initialisointi tarkoittaa prosessia, jolla muuttujat, tietorakenteet tai järjestelmän tilat asetetaan tunnettuun alkuarvoon ennen niiden käyttöä. Oikea initialisointi parantaa ohjelman suoritusta ja luotettavuutta, sillä se ehkäisee epädefinittuja arvoja, muistivuotoja ja muita virheitä, joita voi syntyä, kun tilaa ei ole määritelty.

Ohjelmoinnissa initialisointi tapahtuu usein muuttujan tai taulukon määrittelyn yhteydessä. Saatavilla on staattinen ja dynaaminen initialisointi sekä eksplisiittinen (arvon asettaminen manuaalisesti) että implisiittinen (kielen automaattinen arvo). Erityisesti ohjelmointikielissä voi olla eroa, miten ja milloin muuttujat saa alustaa ennen käyttöä.

Muistivarastot ja laitteistot käyttävät myös initialisointia. Käynnistysprosessi (boot) sisältää BIOS/UEFI:n ja käyttöjärjestelmän käynnistysvaiheet, jotka nollaa muistia, konfiguroi laitteiston ja lataa ohjelmiston. Embedded- ja reaaliaikaisessa järjestelmässä alkuarvot määritetään usein erittäin tarkasti sekä ajoissa suorituskyvyn varmistamiseksi.

Data- ja algoritmikehityksessä initialisointi koskee rakenteiden ja tilojen asettamista sopivaan tilaan. Esimerkiksi matriisit tai puut voidaan alustaa arvoilla, oliopohjaisissa ohjelmissa alkutila luodaan. Koneoppimisessa parametrit alustetaan aluksi satunnaisesti, usein tilastollisesti terveillä jakaumilla (esim. Xavier- tai He-initialisoinnit), mikä vaikuttaa verkon oppimisen vakauteen.

Kryptografiassa termi viittaa usein initialization vectoriin (IV), joka määrittää salaushetkellä käytettävän tilan. Myös avainten, suolojen ja muiden alkutilojen asianmukainen hallinta on tärkeää turvallisuuden kannalta, sillä huoleton initialisointi voi heikentää kryptografista vahvuutta.