Inhalointi

Inhalointi, eli hengittäminen, tarkoittaa kaasun, höyryn tai aerosolisen aineen tarkoituksellista hengittämistä keuhkoihin. Terveydenhuollossa sillä viitataan lääkkeiden antamiseen keuhkoihin hengitetyn ilman kautta, mikä mahdollistaa nopean ja paikallisen vaikutuksen keuhkoputkien limakalvoilla. Inhalaatiota käytetään erityisesti astman, COPD:n sekä muiden hengityssairauksien hoitoon.

Välineet ja menetelmät: Lääkeinhalaatioon käytetään inhalaattoreita (kerta-annos pMDI ja kuivapölyinhalatori DPI), sumuttimia (nebulisaattorit) sekä harvoin käytettyjä höyry- tai höyrystinlaitteita. Jokaisella menetelmällä on omat tekniikkavaatimuksensa ja annostusmekanismsensa. Lääkkeet voivat olla yksittäisiä tai yhdistelmävalmisteita.

Lääkkeet ja sovellukset: Yleisimmät lääkkeet ovat bronkodilataattorit (esim. beeta-agonistit, lyhyt- ja pitkävaikutteiset), sekä inhalatiiviset kortikosteroidit. Näiden lisäksi voidaan käyttää antikolinergisiä lääkkeitä sekä yhdistelmävalmisteita. Suolaliuosten inhalaatio on yleinen kotikäytössä apu, joka kosteuttaa hengitysteitä ja helpottaa limanerotusta, mutta sillä ei ole samaa lääkinnällistä vaikutusta kuin farmaseuttisilla valmisteilla.

Turvallisuus ja käyttöohjeet: On tärkeää noudattaa lääkärin tai pakkausselosteen ohjeita annostuksesta ja käytöstä. Inhalaattorin käytön jälkeen suu on huuhdeltava tai harjattava hammasvaurioiden ehkäisemiseksi. Laitteet tulee puhdistaa ohjeiden mukaan. Väärä tekniikka heikentää annostusta ja voi aiheuttaa yskää tai suun kuivumista. Vältä altistumista haitallisille höyryille ja savuille; erityisesti lapsia tulee seurata.

Riski ja rajoitukset: Inhalointi voi aiheuttaa harvinaisia yliherkkyysreaktioita sekä paikallista ärsytystä. Pitkäaikainen altistuminen joillekin ainesosille voi aiheuttaa haittavaikutuksia, joten hoitoa on syytä seurata terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.