Impulsiiviset

Impulsiiviset tarkoittavat yksilöitä tai käyttäytymisen luokkia, joissa toiminta tapahtuu nopeasti ilman huolellista harkintaa tai pitkän aikavälin seurausten punnintaa. Impulsiivisuus on monitahoinen ilmiö, jota tutkitaan psykologiassa, neurotieteissä ja kliinisessä psykiatriassa. Se voi ilmetä osana normaalia temperamenttia tai osana psyykkisiä häiriöitä, ja kroonistuneena se liittyy riskeihin esimerkiksi riippuvuuksiin, tapaturmiin ja taloudellisiin ongelmiin.

Ominaisuudet: Impulsiivisuus jakautuu useisiin ulottuvuuksiin, kuten motoriseen impulsiivisuuteen (nopeat, harkitsemattomat motoriset reaktiot), kognitiiviseen impulsiivisuuteen (harkinnan puute, päätöksenteon viivytyksen vaikeus) sekä emotionaaliseen impulsiivisuuteen (tunteisiin reagoiminen ilman pidättyneisyyttä). Se liittyy usein tunnehälytykseen ja temperamenttiseen herkkyyteen, mutta konteksti ja opitut taidot vaikuttavat ilmenemiseen.

Liittyvät tilat ja riskit: Impulsiivisuus esiintyy usein yhdessä muiden häiriöiden kanssa; se on yleistä ADHD:ssa, rajatilahäiriöissä, kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, päihteiden väärinkäytössä sekä syömishäiriöissä ja peliriippuvuudessa. Tekijöitä ovat perinnölliset ja neurobiologiset sekä ympäristötekijät, kuten stressi ja varhaiset kokemukset.

Arviointi ja hoito: Impulsiivisyyden arviointiin käytetään mittaristoja kuten BIS-11, UPPS-P ja tehtäväperusteisia harkinta- ja impulsiivisuustestejä. Hoito painottaa kognitiivista käyttäytymisterapiaa, dialektista käyttäytymisterapiaa, mindfulnessia sekä taitojen harjoittelua tunteiden säätelemiseksi. Lääkitys voi olla tarpeen comorbidiin tiloihin, kuten ADHD:hen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.

Kritiikki: Impulsiivisuus on monitahoinen ilmiö; yleistykset ovat harvoin oikeita, ja kulttuuriset sekä kontekstuaaliset tekijät vaikuttavat ilmenemiseen.