Immunisuoja

Immunisuoja tarkoittaa elimistön kykyä vastustaa infektioita ja sairauksia. Se syntyy immuunijärjestelmän toiminnasta, johon kuuluu sekä epäspesifisiä, nopeasti reagoivia puolustusmekanismeja että spesifinen, muistiin perustuva puolustus. Immunisuoja kehittyy syntymästä alkaen ja vahvistuu altistusten, rokotusten sekä muiden terveydenhuollon tekijöiden kautta.

Epäspesifinen immuniteetti muodostaa ensimmäisen linjan vastustuskyvystä. Siihen kuuluvat fysikaaliset ja kemialliset esteet, kuten iho ja limakalvot, sekä solu- ja molekyylitasoiset mekanismit, kuten syöjäsolut, tulehdusreaktiot ja komplementtijärjestelmä. Epäspesificinen puolustus toimii yleisesti eikä kohdistu tiettyyn patogeeniin.

Spesifinen eli adaptiivinen immuniteetti vastaa tarkasti tiettyihin patogeeneihin. Siihen kuuluvat B-lymfosyytit, jotka tuottavat vasta-aineita, sekä T-lymfosyytit, jotka voivat tuhota infekoituneita soluja tai säädellä muiden solujen toimintaa. Spesifinen immuniteetti rakentaa immunologista muistoa, minkä ansiosta sama patogeeni tunnistetaan ja torjutaan nopeasti tulevilla altistuksilla.

Rokotukset vahvistavat immunisuojaa aktiivisen immuunivasteen kautta. Ne voivat tuottaa pitkänkestoisen muistin ilman todellista sairauden saamista. Toisaalta passiivinen immunisuoja, kuten immuunifaktoriaineet äidiltä tai valmisteista annetut vasta-aineet, antaa väliaikaista suojan, mutta muisti ei säädele tätä vastetta pitkään.

Laumasuoja tarkoittaa tilaa, jossa suuri osa väestöstä on immuuni, jolloin taudin leviäminen hidastuu tai pysähtyy. Tehokkuus riippuu rokotuskattavuudesta ja taudin tarttuvuudesta sekä väestön rakenteesta.

Immunisuojaan vaikuttavat ravitsemus, uni, stressi, ikä, perinnölliset tekijät ja immuunivasteen yksilölliset erot. Immuunipuuteiset tilat voivat heikentää puolustusta, mutta rokotukset ja terveet elämäntavat tukevat sitä. Immuniteetin seurantaan käytetään muun muassa verikokeita ja väestötutkimuksia rokotuskattavuuden ja suojan arvioimiseksi.