Immobilisoida

Immobilisoida tarkoittaa estää tai rajoittaa liikettä jossakin kohteessa. Suomessa verbi viittaa sekä ihmisen kehon osien liikuttamisen rajoittamiseen että aineiden tai organismien pitämiseen paikoillaan esimerkiksi teknisissä tai bioteknillisissä prosesseissa. Immobilisointi voidaan toteuttaa eri tavoin ja eri tarkoituksin, ja sen kesto sekä menetelmä määritellään tilanteen mukaan.

Lääketieteessä immobilisointi on yleinen hoitotoimenpide vammojen ja leikkausten yhteydessä. Sitä käytetään murtumien, nyrjähdysten, sijoiltaan menneiden nivelten sekä joidenkin pehmytkudosvammojen hoidossa, jotta luut tai kudokset voivat parantua oikein. Tavallisimpia keinoja ovat lastat, kipsi tai muovinen kipsi, ortoosit sekä tukisiteet. Immobilisointi antaa kudoksille mahdollisuuden kasvaa ehjänä ja minimoida toistuvaa liikeärsykettä. Toipumisaika riippuu vammasta ja yksilöllisistä tekijöistä ja voi olla muutamasta viikosta useampaan kuukauteen. Hoitoprosessin aikana seurataan verenkiertoa ja hermo-tuntoa sekä ihon kuntoa, ja annetaan ohjeita kivunhallinnasta, ihon huollosta sekä tulevasta liikkeen asteittaisesta palauttamisesta.

Bioteknologian ja teollisuuden kontekstissa immobilisointi tarkoittaa entsyymien tai solujen kiinnittämistä kiinteään tukimateriaaliin tai geelimäiseen matriksiin, jotta niitä voidaan käyttää uudelleen ja helpottaa erottelua tai tuotantoa. Tällöin käytettyjä menetelmiä ovat adsorptio, kovalenttinen sitoutuminen, kapselointi ja tukiosa- tai hydrogeelit. Edut ovat parempi stabiliteetti, toistokäyttö ja helpompi erottelu, mutta haasteita ovat reaktiivisuuden heikkeneminen, siirto- ja diffusio-esteet sekä valikoitujen tukimateriaalien kustannukset.

Immobilisoinnin käsitteet kattavat sekä kliiniset että bioteknologiset käyttötavat, jotka jakavat ajatuksen liikkuvuuden hallinnasta ja paikoillaan pitämisestä eri konteksteissa.