Ilmenevyys

Ilmenevyys on suomenkielinen käsite, joka kuvaa ilmeisyyden tai ilmenemisen laatua. Se viittaa siihen, kuinka selvästi jokin asia tulee havaittavaksi tai ymmärrettäväksi ilman perusteellista päättelyä. Termiä käytetään sekä arkikielessä että tieteellisessä ja filosofisessa keskustelussa kuvaamaan sitä, miten totuus tai ilmiö ilmenee havaitsijalle.

Kielitieteellisesti ilmenevästä juuresta muodostuvat sekä adjektiivi ilmenevä että siitä johdettu substantiivi ilmenevyys. Juuret liittyvät verbien ilmestyä ja ilmetä merkityksiin: tulla ilmi, tulla näkyväksi. Abstraktina ideana ilmenevyys viittaa siihen, että jokin näyttää itsensä tai paljastuu tavalla, jonka ei tarvitse myöhemmin todistaa uudestaan.

Käyttö ja vivahteet: Ilmenevyydellä voidaan viitata arkikielessä asioiden ilmiselvyyteen sekä siihen, miten jokin havainto tai väite vaikuttaa itsestään selvältä. Tieteellisessä ja filosofisessa keskustelussa ilmenevyys voi tarkoittaa ilmiön ilmenemistä tai havaittavuutta ilman pitkällistä päättelyä, mutta se ei automaattisesti merkitse totuutta; ilmenevyys voi olla kiistanalaista tai kontekstisidonnaista, ja sitä voidaan myös kyseenalaistaa tai tarkentaa lisätutkimuksella.

Katso myös: näyttö, todiste, ilmiö, ilmeneminen.