Ilmavalvontaa

Ilmavalvontaa voidaan pitää ilmatilan valvonnan, seurannan ja hallinnan kokonaisuutena, jonka tavoitteena on havaita, tunnistaa ja luokitella ilma-alukset sekä ohjata puolustus- ja turvallisuustoimia. Sen pääkohteina ovat ilmatilan luvaton tai epäilyttävä käyttö sekä siviilien ja valtion turvallisuuden suojaaminen. Toiminta perustuu monitahoiseen sensoriverkostoon sekä päätöksentekoon yhdistäviin järjestelmiin, jotka mahdollistavat nopean reagoinnin sekä yhteistyön muiden viranomaisten kanssa.

Tehtävät ja toimintaperiaatteet ilmavalvonnassa ovat havainto, identifiointi ja seuranta sekä hälytys- ja ohjaustoimien käynnistäminen. Tiedonkeruu tapahtuu erilaisten sensorien, kuten radareiden, optoelektronisten laitteiden ja satelliittien avulla. Saadun tiedon perusteella luokitellaan kohteet ja ylläpidetään tilannekuva ilmatilasta. Turvallisuuden takaamiseksi voidaan käyttää yhteyksiä päätöksentekokeskuksiin ja ohjauslentoihin sekä muodostaa yhteentulo- ja ohjauslinjoja muun muassa ilmapuolustuksen ohjauksessa.

Historiaa ja kehitystä katsoen ilmavalvonta on ollut keskeinen osa valtion ilmapuolustusta 1900-luvulta lähtien. Modernisoituminen on liittynyt teknologian kehitykseen: radariverkkojen laajentumiseen, tiedonvälityksen digitalisoitumiseen sekä yhä tiiviimpään yhteistyöhön sekä sotilaallisten että siviiliviranomaisten kanssa. Kansainväliset yhteydet ja standardien omaksuminen ovat lisänneet tilanteenhallinnan yhteentoimivuutta ja nopeutta.

Nykyään ilmavalvonta muodostaa osan laajempaa ilmapuolustuksen kokonaisuutta, jossa sensoriverkostot, tiedonhallintajärjestelmät ja ohjauskapasiteetti toimivat yhdessä. Toimintaa kehitetään jatkuvasti muun muassa teknologian kehittymisen, muuttuvan uhkakuvan sekä kansainvälisen yhteistyön kautta.