Ilmanäytteiden

Ilmanäytteiden kerääminen ja analysointi on tärkeä osa ilmanlaadun seurantaa. Ilmanäytteitä voidaan kerätä useista eri syistä, kuten ympäristönsuojelullisista syistä, teollisuuden päästöjen valvomiseksi, sisäilman laadun arvioimiseksi tai tieteellisen tutkimuksen tarpeisiin. Kerätyt näytteet antavat tietoa ilmassa esiintyvien epäpuhtauksien, kuten pienhiukkasten, kaasumaisten yhdisteiden ja muiden haitallisten aineiden pitoisuuksista.

Näytteenottoon käytettävät menetelmät vaihtelevat riippuen siitä, mitä aineita halutaan mitata ja minkälaisesta ympäristöstä näyte otetaan. Yleisiä menetelmiä ovat ilman imurointi suodattimien läpi, joihin epäpuhtaudet kerääntyvät, tai näytteenotto erillisiin astioihin, kuten pulloihin tai pusseihin, kaasumaisten aineiden mittaamiseksi. Automaattisia mittauslaitteita käytetään myös jatkuvaan ilmanlaadun seurantaan.

Analyysimenetelmät ovat moninaisia ja perustuvat usein kemiallisiin tai fysikaalisiin periaatteisiin. Esimerkiksi kaasukromatografiaa ja massaspektrometriaa käytetään yleisesti orgaanisten yhdisteiden tunnistamiseen ja pitoisuuksien määrittämiseen. Hiukkasnäytteitä voidaan analysoida esimerkiksi mikroskopian tai kemiallisen analyysin avulla. Ilmanäytteiden analysointi tuottaa tietoa, jota voidaan käyttää ilmanlaatuongelmien tunnistamiseen, niiden syiden selvittämiseen ja torjuntatoimenpiteiden suunnitteluun. Tieto ilmanlaadusta on olennaista kansanterveyden, ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta.