Ilmanlaatuparametrejä

Ilmanlaatuparametrit ovat mittausarvoja, joita käytetään arvioimaan ilmanlaatua. Ne auttavat tunnistamaan ilmassa olevia epäpuhtauksia ja niiden pitoisuuksia. Tärkeimmät ilmanlaatuparametrit vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä ulkoilman vai sisäilman laatu.

Ulkoilman laadun arvioinnissa keskeisiä parametreja ovat esimerkiksi pienhiukkaset (PM2.5 ja PM10), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2), otsoni (O3) ja hiilimonoksidi (CO). Pienhiukkaset voivat tunkeutua syvälle hengityselimiin ja aiheuttaa terveysongelmia. Typen oksidit ja rikkidioksidi ovat peräisin liikenteestä ja teollisuudesta, ja ne voivat edistää happamia sateita ja hengityselinsairauksia. Otsoni on merkittävä ilmansaaste korkealla maanpinnalla, ja se ärsyttää hengitysteitä.

Sisäilman laadun seurannassa huomioidaan usein hiilidioksidi (CO2), haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC), formaldehydi ja kosteus. Kohonnut hiilidioksidipitoisuus voi kertoa riittämättömästä ilmanvaihdosta ja aiheuttaa väsymystä sekä keskittymisvaikeuksia. VOC-yhdisteitä vapautuu monista sisämateriaaleista ja ne voivat aiheuttaa oireita, kuten päänsärkyä ja ärsytystä.

Ilmanlaatuparametrejä mitataan erilaisilla antureilla ja analyysilaitteilla. Tuloksia verrataan tyypillisesti ilmanlaatuindekseihin tai raja-arvoihin, jotka on asetettu kansallisesti tai kansainvälisesti terveysriskien minimoimiseksi ja ympäristön suojelemiseksi. Näiden parametrien seuranta on tärkeää kansanterveyden ja ympäristön tilan kannalta.