Ilmankuivausta

Ilmankuivausta tarkoittaa puun kosteuden alentamista ilman keinotekoista lämmitystä hyödyntämällä ilmanvaihtoa ja ympäristön olosuhteita. Se on perinteinen ja energiatehokas kuivatusmenetelmä, jota käytetään erityisesti puutuotannossa ja rakennusmateriaalien valmistuksessa. Ilmankuivaus eroaa lämpöä hyödyntävistä menetelmistä siten, että suuria lämpötiloja ei käytetä.

Toimenpide alkaa puutavaran tai levyjen pinottamisella ilmankierroksen mahdollistaviksi pinoiksi. Pinon väliin jätetään tilaa ilmankierrolle, ja pinoja voidaan suojata sateelta ja liialta auringonpaisteelta. Ilmankuivaus tapahtuu luonnollisissa oloissa tai rakennetuissa kuivatuskammioissa; olosuhteet vaikuttavat lämpötilaan, kosteuteen, ilmavirtaan ja vuodenaikaan.

Aika riippuu: kuivuminen voi kestää useista viikoista useisiin kuukausiin tai jopa vuosia, riippuen puulajista, kappaleen koosta ja alkuperäisestä kosteudesta. Tavoiteltu lopullinen kosteus riippuu käyttötarkoituksesta; rakennuspuulla kosteusarvot voivat vaihdella laajasti, ja lopullinen arvo asetetaan sovellettavien standardien mukaan.

Ilmankuivauksen etuja ovat alhaisemmat energiakustannukset sekä pienempi riski joidenkin lämpökuivausten aiheuttamille halkeille ja muodonmuutoksille. Rajoitteet liittyvät hitauteen, epätasaisen kosteuden mahdollisuuteen ja riskin homeen tai sienten kasvulle, jos olosuhteet pysyvät liian kosteina pitkään. Siksi laadunvalvonta on tärkeää.

Nykyisin yleisintä on kaksivaiheinen kuivatus: ensin ilmankuivaus luonnollisen ilmanvaihdon tai tilojen avulla, jonka jälkeen loppukuivaus uunissa tai muulla kontrolloidulla menetelmällä saavutettaessa tarkempi kosteuspitoisuus.

Kosteuspitoisuus mitataan, ja käyttökelpoisen tuloksen varmistamiseksi mittauksia tehdään säännöllisesti. Menetelmät noudattavat kansainvälisiä tai kansallisia standardeja koskien tavoitekosteuksia eri käyttötarkoituksiin.