Ilmaisutavasta

Ilmaisutavasta on kyse siitä, miten viestitään ja miten asiat ilmaistaan kielessä, kirjallisuudessa ja muussa viestinnässä. Se kattaa sekä sanallisen ilmaisun että mahdolliset visuaaliset ja äänitteiset keinot, joilla sisältö välitetään. Ilmaisutapaa käytetään kuvaamaan sen, millä tavalla sanottu sana, lause tai kokonaisuus vaikuttaa vastaanottajaan, eikä niinkään sitä, mitä sanotaan.

Ilmaisutapa koostuu useista elementeistä, kuten kielen valinnat (sanasto, erikoistermit, arkikielinen vs. muodollinen kieli), syntaksin ja lauserakenteiden hallinta, sekä rytmi ja sävy. Se sisältää myös retoriset keinot, kuvat ja kuvailun, metaforat, allitteraation sekä toistot. Laajemmassa mielessä ilmaisutapaa tarkastellaan genre- ja käyttökontekstin mukaan: asiallinen raportointi, kuvaileva teksti, puhe, tai mainonnallinen ilmaisu voivat jokainen ilmentää erilaista ilmaisutapaa. Viestintä voi lisäksi sisältää visuaalisia tai äänellisiä ilmaisutapoja.

Opetuksessa ja tekstianalyysissä ilmaisutapaa käytetään erottamaan sisällön merkityksen ja sen esittämisen tavan. Opettajat sekä kirjoitustaitoja arvioidessa kiinnittävät huomiota siihen, miten ilmaisutapa tukee tai vaikeuttaa viestin ymmärtämistä, sekä siihen, millaista vaikutusta se lukijaan tai kuulijaan kohdistaa. Esimerkkejä ovat muodollinen vs keskusteleva sävy, konkreettinen kuvaus vs. abstrakti kieli, sekä viestinnän rytmi ja rakennelma.

Termi perustuu sanoihin ilmaisu ja tapa; se on yleisesti käytössä sekä kielenopetuksessa että kirjallisuus- ja mediatutkimuksessa. Lähinnä sen rinnakkaistermit ovat tyyli ja retoriset keinot, joilla ilmaisuja voidaan luokitella ja analysoida.