Ilmaisukyky

Ilmaisukyky tarkoittaa kykyä ilmaista itseään sekä ymmärtää ja tulkita toisten viestejä. Se kattaa sekä kielellisen että ei-kielellisen ilmaisun sekä kyvyn välittää kokemuksia, ajatuksia ja tunteita. Ilmaisukyky ilmenee puhutussa ja kirjoitetussa kielessä, visuaalisessa ja performatiivisessa ilmaisussa sekä kehonkielessä ja vuorovaikutteisessa toiminnassa.

Se jakautuu useisiin osa-alueisiin: kielellinen ilmaisukyky (sanasto, syntaksi, merkitysten muodostaminen), multimodaalinen ilmaisukyky (taide, draama, musiikki, mediaviestintä), sekä kehonkieli ja sosiaaliset viestintätaidot (kuuntelu, tilannekohtainen viestintä, palautteen tulkitseminen). Itseilmaisu ja kulttuurisidonnainen ilmaisu kuuluvat olennaisesti ilmaisukykyyn.

Kehitys käynnistyy varhaisesta vuorovaikutuksesta ja etenee kielen, lukemisen ja kirjoittamisen oppimisen myötä. Suomessa ilmaisukykyä pidetään kokonaisvaltaisena osana oppimista ja kasvua, ja sitä vahvistetaan varhaiskasvatuksessa sekä peruskoulussa opetussuunnitelman perusteiden ohjauksia noudattaen. Kulttuuri, kieliympäristö ja tuki erityistarpeille vaikuttavat sen kehittymiseen.

Arviointi painottuu oppimisen aikana muistiinpanoihin, portfolioihin sekä suorituksiin kuten esityksiin ja ryhmätilanteisiin. Tukitoimet voivat sisältää puhe- ja kielen kuntoutusta, kielikylvyn, taidekasvatusta tai muuta erityisopetusta sekä inklusiivisia pedagogisia ratkaisuja, jotka vahvistavat vuorovaikutusta ja itseilmaisua.

Ilmaisukyky edistää sekä yksilön osallisuutta yhteiskuntaan että akateemista menestystä. Sen kehittämisessä huomioidaan monikielisyys, kulttuurierot ja mahdolliset oppimis- tai kommunikaatiovaikeudet, ja tukea tarjotaan yksilöllisesti.