Ihmisoikeusnormeilla

Ihmisoikeusnormeilla tarkoitetaan oikeudellista normistoa, joka pohjautuu kansainvälisiin ja alueellisiin ihmisoikeusmääräyksiin. Sen tarkoituksena on turvata ja määritellä yksilön perusoikeudet sekä määrittää valtion velvoitteet niiden toteuttamisessa. Normit ohjaavat sekä lainsäädäntöä että hallinnon toimintaa, sekä vaikuttavat yksilön oikeuksiin arjen tilanteissa.

Tärkeimpiä lähteitä ovat kansainväliset ihmisoikeussopimukset ja niiden tulkinta sekä alueellinen oikeus, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus ja EU:n perusoikeuskirja. Suomen oikeusjärjestelmä rakentuu näiden normien ympärille ja kytkeytyy perustuslakiin, joka turvaa perusoikeudet ja asettaa rajat viranomaisten toiminnalle.

Käytännössä ihmisoikeusnormeilla ohjataan lainsäädäntöä, hallinnon päätöksentekoa ja oikeudenkäytäntöä. Oikeuskäytännössä perusoikeudet suojataan usein suhteellisuus- ja syrjimättömyysperiaatteiden sekä oikeudenmukaisen menettelyn kautta, ja viranomaisten toiminnan on perustuttava sekä välittömiin että välillisiin velvoitteisiin.

Esimerkkejä perusoikeuksista ovat oikeus elämään ja fyysiseen koskemattomuuteen, yksityisyyden suoja, sananvapaus sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapaus. Lisäksi korostuvat sosiaaliset oikeudet, kuten terveys ja koulutus, kun ne ovat olennaisia ihmisarvon turvaamiselle ja osallisuudelle yhteiskunnassa. Yleisesti näitä oikeuksia pannaan täytäntöön lainsäädännön ja hallinnon käytännön kautta.

Keskustelussa korostuvat kysymykset oikeuksien ja muiden lakien välisten oikeussuhteiden tasapainosta, poikkeusolojen rajoista sekä rajojen tulkinnasta suhteessa kansalliseen itsemääräämisoikeuteen.