IgEriippuvaisen

IgE-riippuvainen viittaa tilaan tai mekanismiin, jossa immunoglobuliini E (IgE) on keskeisessä roolissa allergisissa reaktioissa. Tämä liittyy tyypin I yliherkkyyteen, jonka tunnusmerkkinä on nopeat ja usein paljonosaiset oireet allergisen allergeenin uudelleenaltistuksen yhteydessä.

Mekanismina IgE-riippuvaisessa yliherkkyydessä sensitisointi alkaa, kun allergiaa aiheuttava antigeeni esitellään immuunijärjestelmälle. Th2-solujen aktivaatio johtaa IL-4- ja IL-13-vasteen kautta IgE-vasta-aineiden tuotannon lisääntymiseen B-soluissa. IgE sitoutuu FcεRI-reseptoreihin mast- ja basofiilisolujen pinnalle. Altistuminen uudelleen aiheuttaa IgE:n ristikkäislinkittymisen, mikä laukaisee mastsolujen ja basofiilien degranulaation. Tämän resultat ovat vapautuneet tulehdusvälittäjät, kuten histamiini, prostaglandiinit ja leukotrienit, jotka aiheuttavat sekä paikalliset että systeemiset oireet.

Oireet ja sairaudet voivat olla paikallisia, kuten allerginen nuha, allerginen konjunktiviitti, ruoka- tai kosketusallergiat, sekä astma tai atooppinen ekseema. Vakavampi ilmentymä on anafylaksia, joka vaatii kiireellistä hoitoa. IgE-riippuvaisuutta voidaan arvioida kliinisen historian lisäksi ihotesteillä tai seerumin spesifisillä IgE -määritelmillä (esim. ImmunoCAP). Komponenttitestaus voi auttaa osoittamaan allergeenin tarkemman kin.

Hoito keskittyy allergeenin välttämiseen, oireiden hallintaan sekä harvoin pitkäaikaiseen altistuksen muokkaamiseen. Käytössä ovat antihistamiinit, nenä- ja keuhkoastman hoitoon tarkoitetut kortikosteroidit sekä bronkodilataattorit. Vakavissa tapauksissa annetaan adrenaliinia (anafylaksian hoito), ja voidaan käyttää allergian immunoterapiaa (SCIT, SLIT) sekä biologisia hoitoja kuten anti-IgE-entsyymiomali suzumabia. Ennuste vaihtelee yksilöllisesti, ja joillain lapsilla allergiat voivat lieventyä, kun taas toiset kantavat niitä aikuisikään saakka.