IgEreseptorit

IgE-reseptorit ovat solujen pinnalla esiintyviä reseptoreita, jotka sitoutuvat immunoglobuliini E:hen (IgE) ja säätelevät sekä allergisia reaktioita että vastustuskykyä joillekin loistarkoituksille. Suomessa tunnistetaan kaksi päätyyppiä: korkean afinitetin FcεRI ja alhaisen afinitetin FcεRII (CD23). FcεRI on pääsääntöisesti mast-solujen ja basofiilien pinnalla, mutta sitä ilmenee myös muilla soluilla, kuten dendriittisillä soluilla ja joillakin makrofaageilla. FcεRII/CD23 on yleisemmin B-solujen pinnalla ja sitä esiintyy myös muilla puolustusjärjestelmän soluilla; sen tehtäviin kuuluu IgE:n kiinnittymisen säätely ja antigeenin esittäminen.

FcεRI muodostuu α-, β- ja γ-alayksiköistä, ja α-kohdassa IgE kiinnittyy. Mast-solujen ja basofiilien FcεRI on usein tetramerinen (αβγ2). Sitoutuneen IgE:n ristiinristeytyminen allergian aikana allergiegenejä vastaan käynnistää signaalikaskadin ITAM-lyhytkaavojen kautta, mikä aiheuttaa degranulaation sekä vapautumisen välittömiin tulehduksen välittäjäaineisiin kuten histamiiniin, prostaglandiineihin ja leukotrieeneihin. Tämän seurauksena syntyy allergisen vasteen oireita, kuten kutinaa, turvotusta, hengitysvaikeuksia ja verisuonten läpäisevyyden lisääntymistä; myöhemmin kehittyy myös tulehdusvaste. Ilmentyminen ja herkkyys FcεRI:lle voivat lisääntyä muun muassa IL-4:n vaikutuksesta.

FcεRII/CD23:n rooli liittyy IgE:n säätelyyn ja antigenin esittämiseen, mikä voi vaikuttaa immuunivasteen laadun muotoutumiseen. IgE-reseptorit ovat keskeisessä asemassa monissa allergisissa sairauksissa, kuten nenä- ja astmasairauksissa sekä urtikariaan ja anafylaksiaan johtavissa reaktioissa. Hoidoissa on käytössä IgE:n toimintaa estäviä monoklonaalisia vasta-aineita, jotka vähentävät IgE:n sitoutumista FcεRI:hin ja siten allergisen vasteen voimaa.