INTERDISIPLINÄRINEN

INTERDISIPLINÄRINEN tarkoittaa tiede- ja tutkimustoimintaa, jossa useiden tieteenalojen menetelmiä, teorioita ja näkökulmia yhdistetään uudenlaisen ymmärryksen ja käytännön ratkaisujen saavuttamiseksi. Se eroaa sekä monialaisesta (multidisciplinaarisesta) työskentelystä, jossa eri alat työskentelevät rinnakkain ilman syvää integraatiota, että transdisciplinäärisestä lähestymistavasta, jossa tiede ja käytäntö sekä ulkopuoliset sidosryhmät yhdistyvät yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.

Käsitteen juuret ulottuvat 1900-luvulle, ja siitä tuli yleisempi käsite etenkin 1960-luvilta lähtien, kun komplekseeruvien ilmiöiden hallinta edellytti eri alojen tiivistä vuorovaikutusta. INTERDISIPLINÄRINEN lähestymistapa pyrkii luomaan yhteisiä käsitteellisiä kehyksiä, jakamaan menetelmiä ja rakentamaan integraatiota sidosryhmien kanssa. Tavoitteena on tarjota kattavampi ja sovellettavampi ymmärrys sekä kehittää innovatiivisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin.

Sovellusalaan kuuluvat esimerkiksi ilmasto- ja ympäristö tutkimukset, terveyden ja hyvinvoinnin tieteet, kaupunkisuunnittelu, kestävän kehityksen ohjelmat sekä koulutusmenetelmien kehittäminen. Työskentelytavat voivat sisältää yhteisiä tutkimusfronteja, tiimityötä, yhteisiä teoreettisia ja metodisia kehyksiä sekä tiedon ja osaamisen yhteiskehittämistä. Välineinä käytetään systeemisyyttä, aineistojen integraatiota ja kommunikaatiota, jolla rakennetaan yhteinen kieli eri alojen välillä.

Haasteina ovat muun muassa kommunikaation ja käsitteellisten erojen hallinta, erilaisten tutkimus- ja arviointikäytäntöjen yhteensovittaminen sekä rahoitus- ja julkaisujärjestelmien sopeuttaminen. Tehokas INTERDISIPLINÄRINEN työ vaatii selkeät tavoitteet, roolit, johtajuutta sekä sitoutuneita sidosryhmiä ja yhteisiä prosesseja tiedonjaolle.