Hävittäjäkoneet

Hävittäjäkoneet, tunnetaan myös nimellä taistelulentokoneet tai ilmataistelulentokoneet, ovat sotilaslentokoneita, jotka on suunniteltu ensisijaisesti ilmataistelutehtäviin. Niiden päätehtävä on tuhota vihollisen lentokoneita ja saavuttaa ilmaylivoima, joka on ratkaisevaa nykyaikaisessa sodankäynnissä. Hävittäjäkoneet ovat yleensä nopeita, ketteriä ja niitä aseistetaan tykeillä sekä ilmasta ilmaan -ohjuksilla.

Modernit hävittäjäkoneet on usein suunniteltu monitoimisiksi, eli ne pystyvät suorittamaan myös muita tehtäviä, kuten ilmatiedustelua, maaliosumista maa- ja merikohteisiin sekä elektroniikka sodankäyntiä. Niiden kehitys on keskittynyt nopeuden, kantaman, ohjattavuuden ja teknologisen kyvykkyyden parantamiseen, mukaan lukien edistyneet tutkajärjestelmät ja sensorit.

Ensimmäiset hävittäjäkoneet ilmestyivät ensimmäisen maailmansodan aikana. Aluksi ne olivat suhteellisen yksinkertaisia kaksitasoisia lentokoneita, mutta tekniikan kehittyessä ne ovat muuttuneet äärimmäisen monimutkaisiksi ja tehokkaiksi sotakoneiksi. Hävittäjäkoneiden luokitteluun vaikuttavat niiden rooli, suorituskyky ja aseistus. Niitä ovat esimerkiksi torjuntahävittäjät, tiedusteluhävittäjät ja rynnäkköhävittäjät. Suuret ilmailuvaltiot, kuten Yhdysvallat, Venäjä ja Kiina, kehittävät ja käyttävät merkittäviä määriä erilaisia hävittäjäkonetyyppejä.