Hyperpigmentaatioon

Hyperpigmentaatio tarkoittaa ihon alueellisen tummenemisen tilaa, jossa melaniinin määrä on lisääntynyt tietyllä alueella. Se ei yleensä aiheuta oireita fyysisesti, mutta voi vaikuttaa ulkonäköön. Tilaa ei pidä sekoittaa kohonneeseen pigmentin määrään synnynnäisissä iho-olosuhteissa, vaan kyse on usein aikuisilla esiintyvästä epäkohtien korostumisesta.

Yleisimmät muodot ovat postinflammatorinen hyperpigmentaatio (PIH), joka seuraa ihon tulehduksesta tai vaurioitumisesta; melasma, hormonaalisista tekijöistä johtuva laajat, symmetriset täplät; sekä lentigines eli ikälaikut, jotka liittyvät pitkäaikaiseen ultraviolettisäteilyyn. Myös aurinkovaurio ja joissakin tapauksissa lääkitykset voivat lisätä pigmentaatiota.

Syyt ja riskitekijät sisältävät UV-säteilyn pitkäaikaisen altistuksen, ihoärsytystä tai tulehduksia, hormonaaliset tekijät (raskaus, ehkäisyvalmisteet), geneettinen alttius sekä joitakin lääkkeitä. Hyperpigmentaatio voi ilmetä missä tahansa iässä, mutta on yleisempää auringonvalon saatua henkilöillä, joilla on ruskeampi iho tai herkkä pigmentaatio.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon; lisätutkimuksiin voidaan käyttää Wood-lamppu-valaistusta tai dermatoskopiaa poissulkemiseksi. Hoito keskittyy pigmentin tasaisempaan jakautumiseen ja ehkäisyyn. Yleisimmät hoitoperiaatteet ovat UV-suojauksen jatkuva käyttö, topikaaliset aineet (esim. hydrokinoni, tretinoiini, azelaiinihappo, kojic- ja traneksaamihappo) sekä kemialliset kuorinnat tai valo-/lasermittaiset hoidot. Tulokset vaativat usein useita kuukausia, ja pigmentaatio voi uusita. Ennaltaehkäisy painottuu pitkäaikaisessa UV-korjauksessa.