Hyperkoagulatiivisissa

Hyperkoaguloituvaisissa tiloissa veren hyytymisprosessi on alttiimpi aktivoitumaan, mikä lisää laskimotukosten ja harvemmin arteriellisten tromboosien riskiä. Tilat voivat olla tilapäisiä tai pitkäkestoisia ja ne voivat johtua sekä perinnöllisistä tekijöistä että hankituista riskitekijöistä.

Tromboosin mekanismeja kuvaa Virchowin triadi: veren virtauksen muutokset, endoteelin vauriot sekä koagulaatiojärjestelmän ja fibrinolyysin tasapainon häiriintyminen. Hyperkoagulaatio voi johtua liiallisesta koagulaatiotekijöiden aktiivisuudesta, luonnollisen antikoagulaation vähenemisestä tai fibrinolyysin hidastumisesta, tai näiden yhdistymisestä.

Yleisimmät syyt jaetaan perinnöllisiin trombofiliat ja hankittuihin riskitekijöihin. Perinnöllisiä tiloja ovat esimerkiksi Faktor V Leiden -mutaatio, prothrombin G20210A -mutaatio sekä proteiini C:n ja proteiini S:n puutteet tai antitrombiini-vajavuudet. Hankitut riskit koostuvat raskaudesta ja estrogeenipohjaisista ehkäisyvalmisteista, pitkäaikaisesta immobilisaatiosta, leikkauksista, maligniteeteista sekä antiphosfolipidisyndroomasta, joka lisää sekä laskimotukosten että arteriaalisten tromboosien riskiä.

Diagnoosi perustuu kliinisiin riskitekijöihin, kuvantamistutkimuksiin ja laboratoriotesteihin. Laboratoriossa mitataan muun muassa koagulaatioarvot (PT/INR, aPTT), D-dimeeri sekä mahdolliset trombofilia-tutkimukset, joita harkitaan potilaan taustan mukaan.

Hoito ja seuranta räätälöidään tilan syyn ja riskien mukaan. Yleisimmät hoitomuodot ovat antikoagulaatiohoidot sekä taustalla olevan syyn hoito. Joillakin potilailla tarvitaan pitkäaikaista tai elinikäistä anticoagulaatiota sekä elämäntapamuutoksia riskien vähentämiseksi. Ennuste riippuu taustalla olevista syistä ja komplikaatioista, mutta asianmukainen hoito vähentää uusien tromboottisten tapahtumien riskiä.