Hyperintensiteetti

Hyperintensiteetti on radiologinen termi, jolla tarkoitetaan kohteen suurempaa signaalin intensiteettiä kuvattaessa. Käytännössä kyseessä on alue, joka näkyy kirkkammin kuin ympäröivät rakenteet tietyllä kuvantamissekvenssillä. Hyperintensiteetti ei yksittäisesti kerro syystä, vaan kuvaa vain signaalin voimakkuuden eroa.

Yleisimmin hyperintensiteetti havaitaan magneettiresonanssikuvantamisessa (MRI). Eri sekvenssiohjeet tuottavat erilaisia hyperintensejä kuvattavia alueita. Esimerkiksi T2- tai FLAIR-kuvauksissa hyperintenseiksi voivat esiintyä nesteen lisääntyminen, turvotus, demyelinaatio, gliosis tai vanhat iskeemiset vauriot. T1-vastaanotolla hyperintensiteetti voi liittyä rasvaan, subakuutti verenvuotoon tai muuhun kudoksen koostumuksen muutokseen. On tärkeää huomata, että hyperintensiteetti ei ole patognomoninen eikä yksittäinen diagnoosi, vaan kuvaa kudoksen tilaa parametreillä riippuen.

Kliininen konteksti ja lisäkuvantaminen ovat olennaisia hyperintensiteetin tulkinnassa. Erilaiset etiologiat, kuten tulehdus, iskemia, demyelinaatio, turvotus tai vanhat degeneratiiviset muutokset, voivat antaa samanlaisia hyperintensejä kuvioita, mutta vaativat erilaista hoitoa. Diffuusiomaisemat (DWI/ADC) ja kontrastin käyttö voivat auttaa erottamaan akuutit vauriot, mykset ja krooniset muutokset. Taitava tulkinta yhdistää kuvien löydökset kliiniseen historiaan ja oireisiin.

Rajoitteet: hyperintensiteetti on parametreista riippuva havainto; samat kuvat voivat erota laitteen tai protokollan mukaan. Siksi se on vain yksi osa diagnosointia, jota täydennetään tarvittaessa muilla kuvantamismenetelmillä ja kliinisellä arvioinnilla.