Huoneakustiikka

Huoneakustiikka on akustiikan osa-alue, joka tutkii äänien käyttäytymistä suljetuissa tiloissa. Siihen kuuluu äänen heijastuminen pinnoilta, äänen absorptio, diffuusio sekä äänien läpäisy tilan rakenteiden läpi. Tavoitteena on parantaa tilan äänenlaatua: puheen ymmärrettävyyttä, musiikillista kokemusta sekä minimoida ei-toivotut kaiut, resonanssit ja melun siirtymistä.

Keskeisiä käsitteitä ovat kajautumisaika (RT60), joka kuvaa ajan, jonka ääni tarvitsee vaimenemiseen 60 dB; sen arvo voidaan arvioida Sabine-kaavalla tai mittaamalla huoneen impulssivaste. Lisäksi tarkastellaan absorptio­kerrointa, diffuusioa ja ED/C50-arvoja, jotka kuvaavat äänen jakautumista tilassa ja sen kirkautta. Tilaan vaikuttavat tilan geometria, koko, materiaalivalinnat sekä huonekalusteet.

Suunnittelussa käytetään äänenabsorboivia paneeleita, diffuusoreita, bassoja, verhoja ja pehmeitä kalusteita sekä oikeaa tilajakoa, jotta saadaan tasainen kajautuminen ja hyvä ymmärrettävyys. Eri tilat vaativat erilaisia ratkaisuja, kuten konserttisaleissa voimakkaampaa diffuusia ja kontrolloitua kajautumisaikaa, studiotason tiloissa stabiilia ja lineaarista vastetta sekä luokkahuoneissa puheen kuuluvuutta.

Mittauksissa hyödynnetään huoneen impulssivastetta ja äänilähteitä sekä mikrofoneja; suunnittelussa käytetään sekä mittauksia että tietokonesimulointeja. Kansainvälisiä standardeja ovat ISO 3382 - Acoustics of rooms sekä DIN 18041, jotka ohjaavat tilojen akustiikkaa ja puheen ymmärrettävyyttä.