Holokaustikieltäminen

Holokaustikieltäminen on yleisnimi väitteille, joiden mukaan holokausti – natsi-Saksan noin kuuden miljoonan juutalaisen ja miljoonien muiden järjestelmällinen murha toisen maailmansodan aikana – ei tapahtunut, sitä on liioiteltu tai sitä käytetään vääriin tarkoituksiin. Tämä kieltäminen on erotettava historiallisesta tutkimuksesta, joka pyrkii ymmärtämään ja tulkitsemaan holokaustin tapahtumia ja merkitystä.

Holokaustikieltäminen ei ole tieteellinen tai historiallinen näkökanta, vaan se perustuu usein salaliittoteorioihin ja antisemitistisiin stereotypioihin. Kieltäjät esittävät usein virheellisiä tai vääristeltyjä väitteitä, jotka on kumottu lukuisten historiallisten todisteiden, silminnäkijälausuntojen ja asiakirjojen perusteella. Näitä todisteita ovat muun muassa keskitysleirien dokumentaatio, natsien omat muistiinpanot ja valokuvat, sekä selviytyneiden ja tekijöiden todistukset.

Useimmissa maissa holokaustin kieltäminen on laiton teko, josta voidaan tuomita sakkoihin tai vankeuteen. Lainsäädäntö perustuu ajatukseen, että holokaustin kieltäminen loukkaa holokaustin uhrien muistoa ja edistää vihaa ja syrjintää. Kansainväliset organisaatiot, kuten UNESCO ja Yhdistyneet Kansakunnat, ovat tuominneet holokaustin kieltämisen ja korostaneet historian opettamisen ja muistamisen tärkeyttä.

Holokaustin kieltämisen vastustaminen edellyttää historiallisen tiedon levittämistä ja kriittisen ajattelun edistämistä. On tärkeää tunnistaa ja kumota holokaustikieltäjien esittämät väitteet ja tukea holokaustin uhrien muistoa.