Hivenravinteet

Hivenravinteet, eli mikroravinteet, ovat ihmiselle välttämättömiä mineraaleja, joita tarvitaan pieninä määrinä. Ne eroavat makroravinteista sekä määrällä että tehtävillä solu- ja aineenvaihduntaprosesseissa. Hivenravinteet toimivat usein entsyymien kofaktoreina, osallistuvat hormonitoimintaan ja tukevat immuunijärjestelmää sekä kudosten uudistumista.

Yleisimmät hivenravinteet ihmisellä ovat rauta, sinkki, kupari, mangaani, jodi, seleeni, kromi, molybdeeni ja koboltti. Fluori sekä joidenkin muiden aineiden rooli voi olla hyödyllinen, mutta niitä ei kaikissa yhteyksissä luokitella välttämättömiksi. Näiden jokaisella aineella on omat tehtävänsä ja tarvelukunsa.

Rooli ja toiminta: rauta osallistuu hapenkuljetukseen ja energiantuotantoon, sinkki ja kupari vaikuttavat useisiin entsyymitoimintoihin sekä immuunijärjestelmään, mangaani, molybdeeni ja kupari toimivat monissa aineenvaihduntaprosesseissa, jodi on kilpirauhasen hormonien tuotannon ja säätelyn kannalta keskeinen, seleeni toimii antioksidanttina ja kilpirauhasen toiminnan tukijana, kromi vaikuttaa glukoosin aineenvaihduntaan ja koboltti on osa B12-vitamiinia.

Saanti ja lähteet: suositukset riippuvat iästä, sukupuolesta ja elämäntilanteesta (esimerkiksi raskauden aikana). Monipuolinen ruokavalio, jossa on lihaa, kalaa, palkokasveja, täysjyviä, maitotuotteita, pähkinöitä sekä merileviä, auttaa kattamaan hivenravinteiden tarpeen. Joissakin tilanteissa voidaan tarvita täydennystä lääkärin ohjeiden mukaan.

Puutetta tai liikasaantia tulee välttää: puutos voi ilmetä anemiaan (rauta), kilpirauhasen toiminnan häiriöihin (jodi) sekä immuunijärjestelmän heikkenemiseen (useat hivenaineet). Liiallinen saanti voi aiheuttaa toksisuutta, erityisesti raudan, seleenin, kuparin ja muiden hivenaineiden suurina määrinä.