Histaminergiset

Histaminergiset viittaa histamiinijärjestelmään, joka koostuu histamiinista välittäjänä, siihen liittyvistä reseptoreista sekä sen säätelyyn osallistuvista entsyymeistä kuten histidiinin dekarboksylaasista (HDC) histamiinin syntetisoimiseksi. Keskushermostossa histamiinin pääasiallinen tuottaja on tuberomammillaarisen tumakkeen (TMN) neuroneissa hypotalamuksessa, ja histamiiniprojektiot ulottuvat aivokuorelle, talamukseen, hippokampusiin ja muihin aivoalueisiin.

Histamiinilla on neljä tunnetuinta reseptoria: H1, H2, H3 ja H4. H1-reseptorit ovat laajasti läsnä sekä keskushermostossa että perifeerisessä kudoksessa ja vaikuttavat vireystasoon, oppimiseen sekä tulehduksellisiin vasteisiin. H3-reseptorit toimivat presynaptisesti säätäen histamiinin vapautumista. H2-reseptorit ovat tärkeitä mahalaukun happamuuden sekä muiden solutoimintojen säätelyssä. H4-reseptoreita esiintyy erityisesti immuunipuolustuksessa.

Perifeerisessä kudoksessa histamiini vapautuu mastosoluista ja basofiileista allergisten reaktioiden aikana, mikä aiheuttaa verisuonien laajentumista, kapillaarien läpäisevyyden lisääntymistä sekä tulehdusvasteita. Histamiinin metabolia tapahtuu keskushermostossa histamiinin N-metyylireaktiossa (HNMT) ja perifeerisesti diamiinioksidaasilla (DAO); lopulliset metaboliitit ovat elimistön poistettavia.

Kliinisessä käytössä H1-antihistamiinit lievittävät allergiaoireita, H2-antihistamiinit vähentävät mahanesteen eritystä, ja H3-reseptorin modulointi on tutkittu kognitiivisten ja unihäiriöiden hoitoon. Histaminergisen säätelyn merkitys ulottuu vireydestä ruokahaluun ja immuunireaktioihin sekä useisiin neurokognitiivisiin ilmiöihin.