Hiilityppisuhde

Hiilityppisuhde, joskus kirjoitettuna hiili-typpisuhde, on elintärkeä käsite ekologiassa ja maaperätieteissä. Se kuvaa aineen hiilen ja typen massaprosenttien suhdetta ja lasketaan yleensä massan perusteella: hiilen määrä jaettuna typen määrällä. C:N-suhteen arvo antaa vihjeen siitä, kuinka nopeasti aine organisoi tai hajottaa mikrobien toimesta.

Merkitys ja vaikutukset: hiilityppisuhde vaikuttaa mikrobien hengitykseen, kasvuun ja ravinteiden kiertoon. Korkea C:N-suhde tarkoittaa, että runsaasti hiiltä sisältävä materiaali (kuiduinen, ligniinipitoinen jäte) voi hidastaa hiilen hajotusta ja sitoa typpeä tilapäisesti maaperästä mikrobien käyttöön, jolloin typen vapaasti kasveille saatavilla oleva määrä vähenee. Matala C:N-suhde puolestaan voi nopeuttaa hajotusta ja typen mineralisaatiota, lisäten typen saatavuutta kasveille. Näin suhde vaikuttaa sekä maan köyhtymiseen että ravinnetason vaihteluihin.

Käyttökohteet: hiilityppisuhdetta käytetään maaperän eloperäisen aineksen laadun arvioinnissa, kompostoinnissa sekä jätteen- ja jäteveden käsittelyssä. Esimerkiksi kasvinjäännökset ja kompostin suunnittelu pyritään usein noin kohtuulliseen C:N-suhteeseen (riittävästä energiasta ja typen saatavuudesta huolehtimiseksi), jotta hajotus etenee tasaisesti ilman voimakasta ammoniacin haihtumista tai typen immobilisaatiota.

Mittaaminen ja rajoitteet: suhde määräytyy hiilen ja typen laboratorioanalyysillä, mikä voi vaatia erityisiä menetelmiä kuten CHN-analyysi tai Kjeldahl-typen mittauksia. C:N-suhde on kuitenkin vain yksi indikaattori; se ei yksin kerro koko kiertokulusta, sillä kosteus, lämpötila ja mikrobiyhteisö vaikuttavat jatkuvasti hajotukseen ja ravinteiden vapautumiseen.